Bela: Kaukaasialainen kertomus

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kaukaasialainen kertomus
Kirj.
Suomentanut S. L.
Helsingissä, Yrjö Weilin, 1907.
Osakeyhtiö F. Tilgmannin Kirja- Ja Kivipainossa.
Matkustin kyytirattailla Tiflisistä. Matkakapineita oli minulla pienehkö matkalaukku, joka oli puolillaan käsikirjoituksia matkamuistelmiin Grusiasta.
Teidän onneksenne katosi suurin osa näistä, vaan minun onnekseni säilyi matkalaukkuni muine tavaroineen. Tullessani Koishaur laaksoon alkoi aurinko jo laskea lumivuorijonon taakse. Osetiiniläinen kyytimieheni kiirehti lakkaamatta hevosia, ehtiäkseen ennen pimeän tuloa Koishaur vuorelle.
Ihana paikka, tämä laakso. Joka puolelta ympäröivät sitä jyrkät vuoret, punertavat kalliot, joita plataanipuut seppelöivät ja joiden huippuja verhoo viheriäinen samettipeitto. Siellä täällä näkee keltaisenruskeita kallionhalkeamia, joihin vesi on uurtanut syvennyksiä ristiin rastiin. Ja tuolla korkealla on ikuisen lumen kultainen reunus; ja alhaalla, hopeisena juovana välkkyy kuin kiiltävä käärme Aragvavirta, syleillen toista nimetöntä jokea, joka kohisten syöksyy mustan synkästä rotkosta.
Saavuttuamme Koishaur vuoren juurelle, pysähdyimme. Tässä puuhaili meluten noin parikymmentä grusialaista ja gortsia; heidän vieressään loikoili yötiloilleen asettunut kamelilauma. Koska maa näin syksyllä on iljanteinen, täytyi minun ottaa härkiä vetämään ajopeliäni vuorelle.
Minun täytyi ottaa kuusi härkää ja muutamia osetiineja. Yksi heistä otti matkalaukkuni olalleen, toiset rupesivat auttamaan härkiä hoilaten ja huutaen.
Rattaitteni jälessä tulivat toiset neljän härän vetämät ajoneuvot ilman pienintäkään vaikeutta, huolimatta siitä että ne olivat aivan täyteen ahdetut. Tämä seikka ihmetytti minua suuresti. Rattaitten perässä asteli niiden omistaja poltellen pientä hopeahelaista kabardiiniläistä piippuaan. Hän oli puettu vanhaan upseeritakkiin ja päässä oli hänellä pitkäkarvainen tsherkessiläislakki. Näöltään oli hän noin viidenkymmenen vanha; kasvojensa tummasta väristä voi päättää hänen jo ammoin tutustuneen Kaukaasian aurinkoon. Liian aikaisin harmaantuneet viiksensä eivät myöskään sopineet hänen voimakkaaseen käyntiinsä ja reippaaseen olentoonsa. Menin hänen luokseen ja tervehdin; hän kumarsi äänettömänä ja puhalsi paksun savutuprun ilmaan.