Idän kuningatar: Historiallinen kertomus

Produced by Tapio Riikonen
Historiallinen kertomus
Kirj.
Käännös.
Jyväskylässä, Jyväskylän kirjapainossa, 1891.
Siihen aikaan, jolloin roomalaisen vallan rajat koskettelivat Persiaa, ja suuri maailmakaupunki nimitteli maailman kaukaisimpia maita naapurikseen — juuri siihen aikaan oli Rooma syvimmässä alentumistilassaan.
Suuren valtakunnan hallitsiat hallitsivat esi-isäinsä valloittamaa maailma-puoliskoa; mutta heitä ei enää elähyttänyt näiden esi-isien henki. He olivat lyhyt-ikäisiä jumalia, jotka kaipasivat voimia ja älyä; he olivat kääpiöitä, jotka olivat saaneet perinnökseen jättiläisten aseet.
Mutta sankarien henki ei ollut laskeunut hautaan heidän kanssaan, ja sillä aikaa kuin Roomassa obeliskeja pystytettiin heidän haudoilleen, ilmausi tämä henki, vapauden, kunnian ja isänmaan rakkauden henkenä kaukana idässä Palmyran taivaan alla.
Samaan aikaan, jona Roomassa keisarit, semmoiset kuin Kommodus ja Karakalla, kohottivat rikoksen valtaistuimelle ja raivasivat häpeälle tien yleiseen kunniaan; samaan aikaan, jona kavaluus taistelun asemesta antoi voittoja, ja kulta miekan sijassa osti rauhan; samaan aikaan, jona Heliogabalus ikuistutti nimensä kehruuvokin ja värttinän, Gallienus taasen kyökkikauhan avulla — samaan aikaan heräsi idässä henkipatto hyve ja kunnianhimo uudelleen eloon ja miesten raiskaama sankarihenki otti asuntonsa erään naisen rinnassa, kohottaakseen häntä kaikkien hänen kansalaistensa jaloimmaksi.
Niiden maiden joukkoon, jotka idässä olivat Rooman suojeluksen alaisina, kuului myöskin Armenia — maakunta, jonka asema oli vaarallinen likisyytensä tähden Persiaan, missä kuningas Sapor uneksi Kyroon vallan uudistamisesta. Kahdeksantoista maaherraa oli hän jo Aasiassa laskenut valtikkansa alle ja huudattanut kuninkaiksi, voidaksensa sanoa itsensä kuninkaitten kuninkaaksi. Yhdeksästoista oli Kosros, Armenian hallitsia. Sapor kaasi salamurhalla sankarin, jonka haarniskaa vastaan hän turhaan oli tylsyttänyt miekkansa, ja sai siten hänen maansa haltuunsa.