Onnen kultapoika: Romaani. 1/2

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Suomentanut Hulda Sykäri
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918.
I. Pyhä Barbara II. Vapaa saari III. Öiset äänet IV. Saarelaisten elämäntarina V. Ali Tshorbadshi VI. Elävä alabasteripatsas VII. Hautaus VIII. Hupainen juttu IX. Pyhän Barbaran kohtalo X. Kasvatusisä XI. Hyvä neuvo XII. Punainen puolikuu XIII. Kultakaivos XIV. Mikael Timar von Levetinczy XV. Tyttömäinen kuje XVI. Uusi kuje XVII. Morsiuspuku XVIII. Timea XIX. Alabasteripatsaan häät XX. Suojeluspaholainen XXI. Kevätaika XXII. Hämähäkki kukkien keskellä
Ensimmäinen luku.
Näiden tapahtumien aikaan ei Tonavalla vielä kulkenut höyrylaivoja. Galatz'ista Mainiin, siis Turkista Saksaan saakka Unkarin halki kulkevalla virranosalla oli yhdeksäntuhatta hevosta vetämässä laivoja vastavirtaan; Turkin puolisella Tonavalla käytettiin myös purjeita, Unkarin puolisella ei. Sitäpaitsi uiskenteli parvi salakuljetusveneitä edestakaisin näiden maiden välillä, ja niitä kaikkia soutivat voimakkaat kädet. Siihen aikaan oli varsinkin suolan salakuljetus yleinen, ja sitä ehkäistäkseen olikin valtio rakennuttanut vartiomajoja pitkin koko rantaa. Niissä piti lähikylien miesväen pyssyin asestettuina vartioida rajaa. Kukin kylä antoi rajavartiansa ja kussakin kylässä oli omat salakuljettajansa. Tarvitsi siis vain järjestää asiat siten, että sillä aikaa kun jonkun kylän nuoret makasivat vartiomajoissa, vanhukset läksivät matkaan salakuljetusveneineen, ja sehän oli kaunis sukulaispiirre.
Mutta valtion viranomaiset vartioivat ankarasti rajaa eräästä toisestakin syystä, nimittäin estääkseen ruttoa leviämästä. Oli ryhdytty jos jonkinlaisiin varokeinoihin, jotta tämä hirveä tauti ei pääsisi tunkeutumaan sisämaahan. Jokirantojen väestö sai seurustella keskenään vain noudattamalla mitä ankarimpia suojelusohjeita, ja tämä seikka teki sen elämän hyvin miellyttäväksi ja mielenkiintoiseksi. Jokaisessa laivassa tuli olla mukana virkamies, puhdistaja , hirveä ihminen, jonka velvollisuus oli heti laivan saavuttua Orsovaan luovuttaa ruttosulkulaitoksen huostaan kaikki matkustajat, jotka matkalla olivat pienimmässäkään määrässä joutuneet kosketuksiin jonkun tarttuvan aineksen kanssa, oli se sitten mitä laatua tahansa. Senvuoksi kutsuttiin häntä puhdistajaksi. Ja voi häntä, jos hän laiminlöi velvollisuutensa, sillä häntä rangaistiin mitättömimmästäkin laiminlyönnistä viidentoista vuoden vankeudella.