Uusi tilanhaltia

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Mauri Jókai
Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1878.
Kaikki tekstin alla tavattavat selitykset ovat suomentajan tekemiä.
Mauri Jókai'n elämäkerta I. Vanha ihminen, uusi aika II. Onnettomuus elinkeinona III. Vanha sotamies ja hänen perheensä IV. Kaksi, jotka tahtovat syödä toinen toisensa V. Kuinka ihminen ensimmäisen sikopaimenhattunsa saa VI. Kaunohenki VII. Toinen VIII. Kostoa sekin IX. Molemmat vangit X. Erilainen vastaan-otto XI. Eräs köyhä rouva XII. Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään? XIII. Se kumpu, joka itseensä sitoo XIV. Yhteinen hätä XV. Kaksi, jotka eivät tunteneet toinen toistansa XVI. Vanha kastelli XVII. Eriskummainen oikeuden-käynti XVIII. Pikku pilanteko Cabinet noir'issa XIX. Kun karhu lähtee pesästänsä.
Ote eräästä Jókai'n kirjeestä K.M. Kertbeny'ille.
Rakas ystävä!
Tässä aion siis kertoa Teille jotakin omasta itsestäni . Ei kukaan, paitsi Te, ole koskaan kuullut näitä asioita minulta, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kukaan, paitsi Te, koskaan ole niitä kysynyt.
Minun täytyy nyt alottaa sillä, että minäkin olen jonkunlainen tekopyhä. Kalvinisti, vanha puritani, mieli-alasta, vakuutuksesta, vapaamielisyydestä. Ei mitään paradoxeja! Koko elämässäni täytyi minun kokea niin silminnähtäviä todistuksia siitä, että Jumalan sallimus on olemassa, ettei minulla siinä ole uskoa , vaan tieto .
Aikaisimmassa lapsuudessani olin minä kerran jo kuoleman kielissä, lääkäri laski sormenpäänsä avatuille silmäterilleni ja sanoi: tuo on jo kuollut. Minulla oli kurkkutauti. Silloin tulivat muutamat pikkaraiset homoeopathiset pillerit avuksi, ja minä olen jäänyt tänne.