Valekuollut: Romaani

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Suomennos
Helsinki, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1920.
Hurskaat jesuiitat olivat kokoontuneet luostarinsa ruokasaliin salaiseen neuvotteluun. Käsiteltävä asia oli varmaan erittäin tärkeä, sillä mitä enemmän sitä pohdittiin, sitä kimakammiksi muuttuivat neuvottelijani äänet, liikkeet tulivat vilkkaammiksi ja kasvot punoittavammiksi. Latinalaiset puheenparret kalskahtelivat toisiaan vastaan kuin terävät miekat. Vihdoin lopetti priori mahtisanallaan tämän kinastelun. Hurskaat isät istuutuivat olkapäitänsä kohautellen jälleen jykeviin tamminojatuoleihinsa ja katselivat sanaakaan sanomatta eteensä, ikäänkuin he olisivat olleet hyvinkin tyytyväisiä esimiehensä ehdottamaan ratkaisuun. Mitä asiaa olivat sitten nuo kunnianarvoisat herrat sellaisella innolla ja niin kiihkeästi riidellen pohtineet? Sen saamme tietää aivan yksinkertaisesti seuraavasta: Koko neuvottelun ajan oli oppilas Johannes kyyröttänyt uuninloukossa, sillä hänen velvollisuutensa oli lämmittää ruokasalia sillä viikolla. Sinne oli hän selvästi kuullut jokaisen sanan. Kun arvoisat isät sitten kokouksen päätyttyä menivät koppeihinsa, hiipi hänkin varovasti esiin piilopaikastaan ja sipsutti kuulumattomin askelin keittiöön.
Keittiömestari ei ollut läsnä. Tilavassa rakennuksessa ei niinmuodoin sillä hetkellä ollut muita asukkaita kuin oppilas Samuel. Tämä istua kökötti lattialla olevan suuren saavin laidalla. Oppilas Johannes oli pitkä ja laiha, oppilas Samuel sitä vastoin lyhyt ja paksu. Toisen yllä oli levätti, ja toista verhosi paksu kaapu. Molemmat olivat likaiset ja rikkinäiset, vahvistaen esimerkillisesti todeksi vanhan kultaisen sananlaskun: Koulupoika näyttää siroimmalta rikkinäisessä puvussa.
Saavissa oli kaikenlaisia keittiötaiteen mestariluomien jäännöksiä, joita siihen päivittäin kaadettiin. Sitten vietiin nämä herkut läävään porsasten juhlapäivällisten lisäämiseksi. Vienti oli näiden molempain oppilasten jokapäiväisenä tehtävänä. He toimittivat sen pitkän, saavin korvissa olevien reikien läpi pistetyn korennon avulla, kantaen saavia olkapäällään.