Naomi eli Jerusalemin viimeiset päivät

eli
Jerusalemin viimeiset päivät
Kirj.
Jyväskylässä, Jyväskylän kirjapainossa, 1879. H. F. Helmisen kustantama.
Aurinko vaipui hiljaksensa Sionin vuorta ympäröiväin komeiden
rakennuksien taakse, heittäen viimeisillä säteillään hohtavan loiston
temppelin marmorimuureihin ja kullatuihin tornien huippuihin, kun nuori
Naomi ja hänen ystävättärensä Klaudia lähtivät pappi Sadokin asunnosta
ja kulkivat pienen kauniin Siloe-joen vartta. He menivät Vesiportin
kautta ja tulivat uhkeaan hedelmäpuu-tarhaan, jonka itäistä reunaa
saarsi Kidronin oja ja eteläistä kasteli Siloe, joka täällä yhtyi
Kidroniin. Täällä istuivat he nauttiaksensa ihanan illan suloisuutta ja
katsellaksensa kaupunkiin pyhään, joka oli heidän edessänsä ehtoon
hiljaisuudessa.
Naomi , sanoi Klaudia, tämä rauhallinen hiljaisuus on suloista päivän
hyörinän ja pyörinän perästä! Kun isäni lähetti minun romalaisesta
leiristä teidän luoksenne tänne, toivoin pääseväni hiljaisuuteen ja
rauhaan, mutta entisen rauhallisuuden sijassa, joka asui näiden muurien
sisällä, jossa minä suurimman osan onnellisesta lapsuudestani teidän
luonanne olen viettänyt, tapaan nyt ainoastaan epäsopua ja kapinaa.
Rohkeuteni katoo ajatellessani näytelmiä, joita epäilemättä vielä
saamme nähdä. Kun Galilean kaupungit ovat valloitetut, niin varmaan
legionamme marssivat Jerusalemia vastaan ja mitä voivat joukkonne
Vespasianon sotilaille, vaikka kuinkakin urhollisia olisivat?
Emme teitä pelkää, Klaudia , sanoi tämä innokas juutalaisimpi ja hänen
mustat säihkyvät silmänsä säkenöitsivät tätä sanoessaan, kauniin,
pyhän kaupunkimme ei milloinkaan pidä joutuman niiden villien, julmien
epäjumalan palvelijoiden käsiin. Suo anteeksi, Klaudia; vaikka he ovat
sinun maanmiehiäsi ja sinä olet kasvatettu heidän jumalattomassa
opissansa, sanon kuitenkin sisällisen vakuutukseni ja se on, että
meidän isäimme Jumala on puolustava meitä näitä pakanoita vastaan, eikä
salli niiden, jotka häntä eivät tunne, hänen pyhää temppeliänsä
uudestaan tärvätä ja häväistä… Niin , pitkitti hän, kohta on Hän,
meidän hartaasti odotettumme, ilmestyvä kunniassa ja loistoisuudessa
pelastamaan lapsiansa sortajilta. Silloin pölkkyjä ja kiviä rukoileva
kansa ajetaan pois ja hänen omat valitut lapsensa ijäisesti
koroitetaan.