Fabiola eli katakombien kirkko

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Emil Mannstén
Sortavalassa, Karjalan Kirjakauppa- ja Kustannusliike, 1902.
I. Äiti ja poika. II. Pakanallinen ylimys-asunto. III. Erilaisia vieraita. IV. Yöllisinä hetkinä. V. Susi ja kettu. VI. Fabiola ja hänen orjansa. VII. Huvila ja sen asukkaat. VIII. Lankeemus. IX. Katakombit. X. Eräs kokous keisarin palatsissa. XI. Suruhuoneesta huvilalle. XII. Edikti. XIII. Ensimäinen uhri. XIV. Pankratius rakkaudentöitten harjoittajana. XV. Taistelun kautta voittoon. XVI. Sebastianus. XVII. Taistelevasta riemuitsevaan kirkkoon. XVIII. Nemesis. XIX. Fabiola ja Mirjam Jeesuksen jalkain juuressa. XX. Vihdoin löydetty.
Ensimäinen Luku.
Äiti ja poika.
Siirtyköön arvoisa lukija ajatuksissaan vanhaan Roomaan, sen ajan kaikki hallitsevaan, ylpeään ja mahtavaan maailmankaupunkiin, ja lähteköön käymään kanssamme sen katuja eräänä syyskuun päivänä vuonna 302. Aurinko painuu mailleen, huikaisevan päivän helle alkaa vaihtua suloiseksi vilpeydeksi. Eipä kummaa siis, että kohtaamme lukuisasti kävelijöitä, jotka päivän tapahtumista puhellen ovat menossa Caesarin tai Sallustiuksen puutarhoihin.
Liittymättä näihin joukkoihin, suuntaamme me askelemme Mars-kentäksi nimitettyä paikkaa kohden, joka sijaitsee seitsemän kukkulan ja Tiber-joen rajoittaman tasangon välissä. Tälle kentälle, jota ennen käytettiin pääasiallisesti leikkitaisteluihin ja sotaharjoituksiin, oli vähitellen Rooman tasavallan aikoina rakennettu komeita yleisiä rakennuksia. Sitten kun Pompeius oli rakennuttanut teatterinsa Mars-kentälle, valitsi Agrippa kohta sen jälkeen paikan Panteoniansa sekä sen viereen ulottuvia kylpylaitoksiaan varten. Sitäpaitsi yksityiset alkoivat ehtimiseen hommata rakennuksiaan kentälle, jota vastoin myöhemmin, keisarinvallan alkuaikoina, kukkulat tulivat ylimystön kaupunginosaksi, jossa olivat komeimmat rakennukset. Niin oli esim. Palatinon kukkulalla Heron palatsin läheisyydessä Circus Maximus; Esqvilinon kukkulan täyttävät Tituksen kylpylät, raketut kultaisen talon raunioille, ja Aventinon kukkulalla sijaitsivat Caracallan kylpylaitokset. Nykyään, vuonna 302, samotessamme Rooman katuja, rakennuttaa keisari Diokletianus suurenmoisia lämpökylpylaitoksiansa (thermae) Qvirinalin kukkulalle, vähän matkaa Sallustiuksen äskenmainituista puutarhoista.