Kuolleet sielut

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Nikolai Gogol
Venäjän kielestä suomensi Samuli S.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkitsema käännös.
W. Churberg'in romani-kirjasto.
Suomennoksia ulkomaan klassillisesta kaunokirjallisuudesta. Toinen vuosikerta.
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1882.
Ravintolan porttiin N.N. nimisessä läänin pääkaupungissa ajoivat koreanlaiset, pienenlännät vaunut, jommoisissa tavallisesti kulkevat naimattomat miehet: virasta eronneet överstiluutnantit, alikaptenit, tilan-omistajat, joilla on talonpoikia noin sata sielua, sanalla sanoen, kaikki semmoiset, joita sanotaan keskinkertaiseksi herrasväeksi. Vaunuissa istui herrasmies. Ei hän ollut kaunis mies, vaan ei rumakaan; eikä hän ollut liian lihava eikä liian laiha; ei häntä saattanut sanoa vanhaksi, eikä taas niinkään, että oli liian nuori. Hänen tulonsa kaupunkiin ei nostanut mitään melua, eikä siitä mitään erinomaista seurannutkaan. Olihan vaan kaksi venäläistä talonpoikaa kapakan ovella vastapäätä ravintolaa, ja nämä siinä virkkoivat toisilleen jotakin, joka koski enemmän itse ajopeliä kuin ajopelissä istujata.
— Katsos tuota , sanoi toinen. Onpas sitäkin pyörä! Mitäs luulet? Kestääköhän tuommoinen pyörä, jos nyt niinkuin siksi tulisi, aina Moskovaan, vai eikö kestä?
— Kestää , vastasi toinen.
— Mutta ei maar Kasaniin kestäkään .