Ruth: Kertomus tytöille

Kertomus tytöille
Suomennos
Porissa,
Gust. Ronelius'en kustannuksella,
1906.
Alice ja vanha Debby. Ruth matkustaa kouluun. Ensimäiset päivät koulussa. Sokea Polly. Revitty ainevihko. Palkinto. Valter ja Ted. Tunnustus. Postikonttoori. Kahden vuoden perästä. Minä pidän huolta sinusta, Polly! Syntymäpäivä. Alice jättää koulun. Kilpailu. Maggie on sairas. Taas Beachfieldissä. Kilpa-ammunta. Venematka. Viimeinen viikko Beachfieldissä. Taas miss Longin luona. Hyvitys.
Alice ja vanha Debby.
Vanha nainen ja pieni valkotukkainen tyttö! Kenpä ei tahtoisi kuvata
heitä, kun he tuossa istuvat ja pakinoivat kuten ainoastaan lapset ja
vanhat hoitajat voivat? He ovat juoneet teetä. Parhaat teekupit ja
leivosten jäännökset todistavat, että tyttönen on vieraisilla; hän
on tullut tervehtimään äitinsä vanhaa hoitajaa. Hän käy ensimäistä
lukukautta eräässä koulussa, joka on lähellä Deborah Burtonin asuntoa,
eikä hän ole ensi kertaa täällä, sillä miss Long ei koskaan kiellä
häntä menemästä köyhäintalolle.
Mutta nyt odottaa Alice, että häntä pian tullaan hakemaan, ja puhelu
sujuu entistä innokkaammin.
— Ajatteles, miten hauskaa, Debby! Ihan kuin oikeassa
kukkaisnäyttelyssä, soittoa vaan puuttui. Mutta meillä oli kokonainen
teltti täynnä kukkia ja huipussa kaunis lippu. Paitsi omista
puutarhoista saatuja kasvia, oli muutamille tytöille lähetetty
näyttelyä varten oikein kauniita, ja toisilla oli hedelmiä. Ja,
ajatteles, siellä oli palkintojakin, minä kirjoitin niistä muutamia!
— Kirjoititte palkintoja, kultaseni! Kuinka se kävi?
— Ne olivat ainoastaan lappuja, ei oikeita palkintoja; mutta yksi
seikka oli siellä parempi, kuin oikeassa näyttelyssä, me annoimme
kaikki hedelmät katselijoille. Ja se pieni, uusi tyttö, mistä minä
kerroin sinulle, Debby, muistatko, se ruma… miss Long ei salli sanoa
ketään rumaksi, vaikka minusta Ruth Leigh on todellakin sellainen.
Hän on hyvin tumma ja hänen silmänsä ovat niin suuret, että minua
peloittaa. Jane Harding sanoo, että vaaleat lapset ovat kauniimmat.