Japanilainen satakieli

Kirj.
Suomentanut
Eero Alpi
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1918.
I. Myrskytanssi. II. Nainen kosii ja saa rukkaset. III. Muuan sopimus. IV. Mies kosii ja saa myöntävän vastauksen. V. Itä ja länsi yhtyvät. VI. Seikkailijatar. VII. Vaimoni. VIII. Yukin koti. IX. Mikadon syntymäpäivä. X. Huono enne. XI. Satakieli. XII. Taro Burton. XIII. Sisaren uhri. XIV. Taistelu yön hiljaisuudessa. XV. Lupaus. XVI. Lemmen pyhiinvaeltaja. XVII. Yukin retket. XVIII. Kun kirsikkapuut kukkivat.
Myrskytanssi.
Laskeutuvan auringon viimeiset säteet levittivät monivivahteisen
väriloisteen merenlahden ja sen rantojen yli. Sen kultaiset säteet
kuvastuivat vedessä, joka nähtävästi koetti vangita niitä, mutta
painuva aurinko veti itsepintaisesti takaisin puoleensa kultaisen
sädekehänsä, jättäen aalloille tumman vihreän heijastuksen. Varjot
pitenivät ja tihenivät, yksi ja toinen pikku tähtönen ilmestyi
taivaanlaelle, ja niin vaipui, joskin vastahakoisesti, päivän viimeinen
valonpilke laskeutuvan auringon kanssa levolle. Vaan kun se oli
kokonaan häipynyt näkymättömiin, valtasi kalpea kuuhut herruuden ja
valoi salaperäistä valoaan lakeuksien yli.
Vieraat, jotka sinä iltana saapuivat saarelle, pysäyttivät veneensä
rannalle puiden alle ja matkasivat sitten pienissä, kevyissä vaunuissa,
joiden vetäjät olivat koreissa asuissa, mäntyjen varjoamia teitä ja
pienten purojen yli metsän salaperäiseen hämärään.
Äkkiä saapuivat he valopiiriin, jonka muodosti joukko huojuvia,
häikäiseviä lyhtyjä ja kynttilöitä. Lähestyessään puutarhaa ja
teehuonetta tunkeutui heidän korviinsa nauru ja soitto, äänten sorina,
kuppien ja astiain kalina sekä biwou-soitinten helsky.
Muutamat huvinhaluiset japanilaiset juhlivat siellä täysikuun
kunniaksi, ja tuo kirkas taivaankappale lepäsi täydellisimmässä
loistossaan pilven muodostamalla valtaistuimella, katsellen alas
juhliviin kymmentuhanten tähtisarjain välitse, jotka pitivät sille
uskollista henkivartiota.
Jokaisella juhlijalla oli oma mattonsa, oma pikku pöytänsä ja oma
tarjoilijattarensa. Vieraat istuivat puoliympyrässä ja ryypiskelivät
kuumaa riisiolutta niin pienistä kupeista, että yhteen litraan mahtui
noin kolmisenkymmentä niiden sisältöä. Illan huomatuimmille vieraille,
ulkomaalaisille, tarjoiltiin Kyeto-olutta, Japanilaiset tervehtivät
kuuta seuraavin sanoin: