Heleija: Kertomus thüringiläisestä kansanelämästä

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertomus thüringiläisestä kansanelämästä
Kirj.
Suom. Ester Peltonen
WSOY, Porvoo, 1908
Kas, Anni! Grunden markkinoilleko matka?
Vielä pitemmällekin, aina Zainhammeriin saakka. Mutta sanokaas, rouva Dotin, onko teillä sinne jotain asiaa. Ehkäpä taasen herra mestarille? Ja sanokaa pian. Sillä muutenkin aina viipyy ja kovin myöhään en tahtoisi matkaani venyttää.
Onpas sillä kiire! virkkoi ravintolan emäntä, jonka oven edessä tämä keskustelu oli sukeutunut. Luulisi melkein että nykyajan tyttöletukat ne vasta tyttöjä ovatkin. Olen sitä minäkin ollut nuori, enkä suinkaan hitaimpia, mutta oli toki silloin aikaa edes henkeään vetää.
Vai olette tekin ollut tytönheilakka? kysyi Anni kuin ihmetellen, sillä emäntä oli niitä olentoja, joiden ei luulisi koskaan nuoria olleenkaan.
Ympärillä seisovat miehet purskahtivat nauruun. Tyttö suorasukuisine ihmettelyineen tuntui tavallistaan pirteämmältä. Miten jumalattoman koreasti hänen ruskeat silmänsä välkähtivätkään! ajatteli itsekseen räätäli, ja ilman muuta olisi hän siepannut tytöltä suoraa päätä suukkosen, kun vain olisi tiennyt miten päästä asiaan käsiksi. Tuota hän oli koko keskustelun ajan miettinyt, mutta turhaan. Tyttö oli kookkaanlainen, kokonaista päätä pientä räätäliä pitempi. Varpailleenkin kohoten räätäli olisi ylettynyt aivoin hänen kaulakuoppaansa. Ja voidakseen vetää tytön pään puoleensa, olisi hänen pitänyt olla paljoa vahvempi, tai tytön paljoa heikompi.
Tytön silmät hymyilivät nyt yhtä rehdisti kuin äsken veitikkamaisesti. Älkää pahastuko, rouva Dotin. Ei se ollut pahasti tarkotettu. Aatelkaahan että tänään on Grunden markkinat, ja silloin tulee monesta vakaasta ihmisestä aika vekkuli.
Sinä se olet vuodet läpeensä vekkuli! hymähti ravintolan emäntä. Vaan saattaa täällä hyvinkin olla jotain herra mestarille. Hän riensi portista sisään ja pihan poikki ravintolarakennukseen.