Odenwaldin tammi

language: Finnish
Kirj.
Otto Roquette
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1882.
Miksihän setä läksi niin äkkiä huoneesta? — Seurue kääntyi niinkuin nuori kysyjättäriin, oveen päin, joka oli sulkeutunut vanhan herran takana. Hänen lähtönsä ei näyttänyt alussa herättävän mitään huomiota; seurue kääntyi taaskin klaveriin, jonka edessä istui nuorukainen, valmiina säestämään laulua toisille. Hänen ympärillään seisoi kolme tyttöä ja eräs toinen nuorukainen, jota tavallisesti kutsuttiin Fritz'iksi, vaan jota hänen vanhempansa oikeutetulla ylpeydellä ylimmän luokkalaiseksi mainitsivat. Hän otti nyt sanan vuoron ja huudahti: Eteenpäin siis! seisoopi Odenwaldilla viherjä lehtipuu! —
Herra von Hohnstein , alkoi eräs nuorista naisista, ottakaa toinen ääni. Minun altolleni on tämä liian alhainen; Klaran soprani on kyllin korkea .
Onpa sittenkin merkillistä , lausui Klara, että setä lähtee yht'äkkiä pois huoneesta, juuri kun me ai'omme aloittaa laulua Odenwaldin puusta. Ihan niinkuin eilenkin, sen huomasin kyllä. Ja tänään tapahtui se jonkunmoisella mielipahan osoituksella!
Jätä hänet sikseen! sanoi Fritz. Hän pilkkaa meitä mielellään siitä, että laulamme vienotunteisia lauluja ollessamme oikein iloisia. Siis — seisoopi Odenwaldilla — no, täytyykö minun bassoni yksin laulaa?
Mutta olettehan te käännelleet lehtiä eteenpäin, herra von Hohnstein! huudahti Klara katsoessaan nuotteihin. Käännelkäähän lehdet takaisin taas! — Hän teki itse sen, ja vielä semmoisella kiireellä, että nuottikokoelman lehdet lentelivät sinne tänne, eikä etsittävää laulua löytynyt. Osaammehan me sen ulkoakin! huudahti Fritz. Emmekö siis koko tänä päivänä ennätä laulamaan Odenwaldin puusta? — Vaan herra von Hohnstein katseli pientä valkoista kättä, joka uutterana kiiteli edes takasin hänen silmiensä edessä, eikä hänellä näyttänyt olevan ollenkaan halua sitä pidättämään. Viimeinkin löytyi laulu. Vai seuraisitteko te sedän esimerkkiä? kysäsi Klara vienosti hymyillen. Onko tämä laulu teille vastenmielinen? Matkustittehan te sedän seurassa Odenwaldin kautta. Onko Odenwaldin puu teillekin jättänyt vastenmielisiä muistoja?