Anghel-eno

Kirj.
Kahdeksannesta ranskalaisesta painoksesta suomentanut
Anna Silfverblad
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927.
Anghel-eno Anghel-enon kuolema Cosma
Tänä alkuhuhtikuun iltana vietettiin Baldovinestin pienessä kylässä, noin viiden kilometrin päässä Brailasta, Kristuksen ylösnousemisen ensimmäistä muistopäivää. Jokaisella pihatolla sytyteltiin ruokokokkoja, kaikkialta kajahteli iloisia laukauksia, joilla oikeauskoinen rahvas kunnioitti hänen muistoaan, joka oli ihmisistä parhain.
Perheen nuorimman, Dimi-enon luo olivat kaupungista saapuneet pääsiäisen viettoon Zitza-äiti, vanhin neljästä sisaruksesta, ja hänen kahdeksantoistavuotias poikansa Adrien. Hän oli jäänyt leskeksi muutamia vuosia lapsensa syntymän jälkeen eikä ollut mennyt uusiin naimisiin, ja elätti nyt itsensä kättensä töillä.
Dimin luona ei ollut liiaksi tilaa. Vaikka olikin vielä nuori, oli hänellä jo ympärillään lukuisa perhe, mutta tuo kelpo sisar tyytyi pieneen kolkkaan huoneesta, kun taas Adrien, jolle kaikki vaihtelu oli mieleen, kävi muitta mutkitta nukkumaan enon kanssa ullakon heinille, missä kuunteli ilomielin hänen kaskujaan ja kertoili vuorostaan enolleen kaupungin asioita.
Adrienia ihmetytti joskus tällainen elämäntapa ja hän sanoi:
»Sinä nukut ullakolla ja vaimosi nukkuu lasten kanssa… Mitä elämää sellainen on?»
»On pakko, poikani, muuten, hm, kuinka sanoisin? Lapsia tulee liian tiheään…»
»Onpa sekin selitys! Ja entä kun tulet alas ullakolta?»