Naiskohtaloita

Kirj.
Paul Heyse
Saksan kielestä suomentanut
Helmi Setälä
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1911.
Paul Heyse. Beatrice. Annina.
Paul Heyse.
Paul Heyse, saksalainen kirjailija syntyi 15 p. maaliskuuta v. 1830
Berlinissä. Aluksi hän antautui klassillisen filologian ja sittemmin
romanilaisten kielten ja kirjallisuuden tutkimiseen, mutta sen ohella
hän julkaisi jo ensimäiset kaunokirjallisetkin tuotteensa. Kaikkein
ensiksi hän teki nimensä tunnetuksi runopukuisilla teoksillaan,
jotka käsittelivät enimmäkseen italialaisia aiheita. Oleskeltuaan
pitemmän aikaa Sveitsissä ja Italiassa, kutsutti kuningas Maximilian
II hänet v. 1854 Müncheniin, jossa hän siitä saakka on elänyt
antautuen kokonaan kirjailijatyöhön. Novelleissaan, Heysen suuri
kyky, hänen syvä ihmissielun ymmärtämyksensä, loistava värityksensä
ja vilkas, etelämaista tulta säkenöivä esityksensä tulee kaikkein
parhaiten esille, ja novellinkirjoittajana hän yhä vieläkin on
kaikkein suosituimpia ja enimmin ihailtuja kirjailijoita Saksassa.
Hän on julkaissut monen monituista kokoelmaa novelleja aina v:sta
1855 alkain 90-luvulle saakka. Tässä julkaistut novellit Beatrice
ja Annina , jotka molemmat kuvaavat italialaisia naisluonteita,
ilmestyivät edellinen v. 1867, jälkimäinen v. 1860.
Sekä lyyrillisenä runoilijana että romaanin- ja näytelmänkirjoittajana
on Heyse myös tehnyt nimensä tunnetuksi. Varsinkin monet hänen
näytelmistään, niinkuin Hans Lange ja Colberg , saavuttivat suuren
menestyksen näyttämöllä. Sitä vastoin hänen laajat tendenssiromaaninsa,
Kinder der Welt (1873) ja Im Paradiese (1875) ovat vähemmän
onnistuneita. V. 1910 sai runoilijavanhus vastaanottaa Nobel-palkinnon.
Beatrice.
Me olimme istuneet jutellen aina myöhäiseen yöhön asti, me kolme
ystävystä muutamien Asti-pullojen ääressä, jotka sattumalta
olimme löytäneet ja tyhjentäneet viileässä puutarhan huvimajassa
vasta Italiasta palanneen ystävämme terveydeksi. Hän oli vanhin
meistä ja jo kypsynyt mies, kun me tutustuimme häneen kaksitoista
vuotta sitten eräällä matkalla etelämaissa. Ensi silmäyksellä oli
hänen miehekäs ulkomuotonsa, hänen jalo olentonsa ja hänen hiukan
surunvoittoinen, miellyttävä hymyilynsä vetänyt meitä puoleensa. Hänen
seurustelukykynsä, hänen tavaton sivistyksensä ja se vaatimaton tapa,
jolla hän toi sen esille, voitti kokonaan meidän sydämemme, ja ne kolme
viikkoa, jotka olimme yhdessä viettäneet Roomassa, lujittivat meidän
ystävyytemme niin vahvaksi, kuin se ikänä voi tulla niin eriluontoisten
ihmisten välillä kuin meidän. Sitten hänen oli pakko äkkiä matkustaa
Geneveen, kotiinsa takaisin, missä hän toimi arvossapidetyn
kauppaliikkeen johtajana. Mutta seuraavina vuosina me emme olleet
laiminlyöneet ainoatakaan tilaisuutta, jolloin saatoimme tavata
toisiamme, eikä hän nytkään ollut pelännyt sitä pitkää mutkatietä, joka
johti meidän kaupunkimme kautta, voidakseen viettää ainakin vuorokauden
meidän seurassamme.