Unohtumattomia sanoja

Kirj.
Paul Heyse
Suomennos
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1911.
Vicenzan kaakkoisesta portista, jota nimitetään Porta Monteksi, koska
Monte Berico-nimisen vuoren juuri tässä kohden ulottuu aivan lähelle
kaupunkia, vierivät auringonpaisteisena huhtikuun iltapäivänä v.
1849 kevyet ajopelit maantietä myöten kirkasta Bacchiglione-jokea
kohti, joka pehmeästi mutkitellen virtailee hilpeitten ketojen halki.
Vaunuissa istui kaunis nuori neiti huolettomasti nojaten taaksepäin,
vähääkään välittämättä siitä, että hänen leveälierinen kesähattunsa
rutistui ja että sen tummat samettinauhat joutuivat epäjärjestykseen.
Sitä suorempana pysyttelihe häntä vastapäätä olevalla istuimella
vanhahko nainen silkkisine, kukilla koristettuine hattuineen, koreine
päivänvarjostimineen ja mustine silkkiviittoineen, aika ajoin
tähystellen seutua kultasankaisella lorgnetillaan. Epäselväksi jäi,
istuivatko he senvuoksi vastapäätä toinen toisiaan, ettei vanhemman
verrattain ulottuvaisella olennolla olisi ollut tilaa peräistuimella,
vaiko senvuoksi, ellei kamarirouvan soveltunut istua prinsessan
vieressä. Ainakin neidin hieno, hieman ylpeä pikku nenä viittasi
ylhäiseen sukuperään. Mutta vanhempikin nainen osasi leveille
hyväntahtoisille kasvoilleen luoda varsin arvokkaan ilmeen, ja
tukahuttaen silloin tällöin haukotuksen, katseli hän oikealla puolen
leveneviä viljakenttiä ja vasemmalla Monte Bericon juurelle siroteltuja
asumuksin, niin alentuvan välinpitämättömästi kuin olisi hänen pienten,
lemmikinsinisten silmäinsä katse ollut aivan erikoinen suosio seudulle.
He olivat tuskin matkanneet puolta tuntia, kun vaunut poikkesivat
oikealle päin kääntyvälle solatielle ja pysähtyivät lyhyen, vaivaloisen
ylämäen jälkeen korkean puutarhaportin eteen, jonka mahtavien
kivipatsaitten välin sulki kolminkertainen rautaristikko. Kuski riensi
istuimeltaan ja nykäsi ruostunutta kellonvedintä, joka ulottui niin
kauas käytävän takana olevan matalan rakennuksen sisään, ettei soiton
kilahduskaan kuulunut ulkopuolelle. Niinpä kestikin tuokion, ennenkuin
rakennuksesta näkyi elonmerkkiä.