Ukko Striid ja hänen koiransa

Kertomus
Pehr Thomasson'ilta
Neljännestätoista painoksesta tekijän luvalla suomennuttu
Porvoossa, Werner Söderström, 1881.
Perä pystyyn ja peräsin syrjään!
Pehr Thomasson.
Pehr Thomasson (eli Pekka Tuomaanpoika, joksi hänen nimensä muutamien hänen suomeksi käännettyjen kynäelmäinsä nimilehdellä on suomennettu) on Ruotsinmaan merkillisimpiä kirjailijoita ei ainoastaan siihen katsoen mitä hänen monet lajissaan etevät teoksensa ovat vaikuttaneet Ruotsin kansassa, vaan myös, ja ehkä enemmän, sen puolesta, että hän, saamatta minkäänlaista koulukasvatusta, on itse hankkinut itselleen kaiken tietonsa, itse omin päin muodostainnut siksi, kuin hän nyt on. Hän syntyi Jemshögin pitäjässä Blekingen maakunnassa etelä-Ruotsissa 26 p. Helmik. 1818. Isänsä Tuomas oli talollinen ja arvossa pidetty koko seudulla. Mutta hän kuoli varhain parhaalla ijällään, jonka tähden Pehr, jonka halu jo pienestä lapsesta oli ollut lukemiseen, ei voinutkaan ruveta kulkemaan opintietä , niinkuin mielensä teki, vaan sai, opittuaan erään vanhan sotamiehen johdolla lukemaan katekismuksensa ja virsikirjansa, tarttua kuokkaan ja auraan. Mutta vaikka hän ei saanut lukea präntättyjä kirjoja, niin sai hän sentään lukea kylläkseen tuosta isosta ihanasta luonnonkirjasta , käydessään paimenessa erään toisen köyhän pojan seurassa, josta sitten tuli mainio mies, taidemaalari B. Nordenberg, jonka nimi taiteen alalla ei pian tule unohduksiin jäämään samassa maassa, missä kirjailijan Pehr Thomassoninkin nimi tulee kauvan elämään. Onnellisia päiviä elivät nämät kaksi paimenpoikaa Ruotsin Itaalian — joksi kauniista maisemista rikasta Blekingeä on sanottu — metsissä, kun Nordenberg värillä, jonka hän valmisti ruohoista ja kukkaisista, maalaeli kaikellaisia kuvia, joiden aiheesta Thomasson sepitteli lauluja. Vaan ne ajat kuluivat pian. Nordenberg läksi ulos maailmaan onneaan etsimään ja Thomasson rupesi rengiksi veljelleen, joka isän kuoltua hoiti taloa. Vaan joutohetkiään hän nyt käytti kartuttaakseen tietoaan yleisesti ja erittäin kaunokirjallisuuden alalla; hän näet sai muutamilta säätyhenkilöiltä kirjoja lainaksi ja niin hän pian tutustui Ruotsin etevimpäin kirjailijain teosten kanssa, joiden lukeminen hänessä herätti halua runoilemiseen. Aluksi hän sepitteli sanoja tunnettuihin kansansäveleihin, joiden kanssa hänen laulunsa lensivät suusta suuhun ympäri maakuntaa herättäen kaikkialla mieltymystä, sillä ne olivat aivan kuin kansan omasta sydämestä lähteneet. V. 1841 ilmestyi painosta hänen omalla kustannuksellaan sepittämänsä pitempi runo: Blendan satu ja seuraavana vuonna kaksi eri runoelmavihkoista, jotka herättivät koko yleisön huomion tuohon nuoreen nerolliseen talonpoikaisrenkiin.