Kansan keskeltä: Kolme kertomusta Savosta

Kolme kertomusta Savosta
Kirj.
Helsingissä,
Wickström ja Kumpp. Kirjakauppa
1886.
Sikamainen kertomus. Köyhän kirkkomatka. Alku-opetusta.
Öhr, öhr… pani sika jyystäissään lyhyttä nurmea maantien ojan
reunasta. Öhr, öhr… pani se aina vähän ajan päästä ja ajatteli että
lyhyttähän tämä on, mutta suuhunpa tuosta saa… se on väkevämpää kuin
tuolla metsässä… öhr… kun tästä saisi mahaansa — eipä se muuta
tahtonut eikä toivonut… öhr, öhr…
Tuolta tulee pieni poika äitinsä kanssa… jokohan viskaa kivellä?
Kärsänsä piti sika maata vasten ja katsoi kulmainsa alta. Vaan kohta
piti röhkien ja öyhkyen hypätä ojan toiselle puolen, kun poika otti
kiven käteensä.
— Elä visko toisten sikoja, mitä sinä! kielsi äiti, mutta poika oli jo
ennättänyt viskata ja sika sai tyytyä siihen että kivi kävi sen luiseen
takajalkaan niin että napsahti.
Eikä auttanut sanominen mitään. Ei pannut enää kärsääkään maata vasten
yhteen kohti eikä kulmiensa alta katsonut ja sitte tonkaissut poikaan
päin kärsällään tavoittaakseen torahampaallaan pojan jalkoja… Vaan
eihän niin paljon pahaa saa tehdä yhdellä kertaa eläin, joka on
täydellisesti ihmisen vallassa, jonka hän tappaa kuin tahtoo ja pistää
poskeensa. Jos kuin mieli tekisi, niin ei saa tehdä pahaa pienelle
pojallekaan, tekipä hän mitä tahansa — pitää tyytyä, vaikkei olisi
tuon pojan talon sikakaan eikä likimailtakaan; hän kuuluu kerran samaan
ihmissukuun, hänelle ei saa tehdä pahaa sika, sillä sika on sika ja se
on luontokappale.
— Ei pidä härnätä sikoja, ne torahampaallaan viileksivät mahan halki,
jos päälle tulevat, tuntui äiti mennessään sanovan pojalleen.
— Ei te utkalla, minä kun otan oikein iton kiven ja tillä kun minä
vitkaan oikein, niin että te vinkuu ja juoktee pakoon.
— Vaan entä jos sieltä metsästä törmäisi uudestaan, ettet
tietäisikään? Sika jos kiertäisi ja tulisi takaa päin päälle.
— Ei te tule, kun minä ten mettään ajan, niin te juotta lötkittää
vetakkoon ja tieltä kattoo, vaan ei utkalla. Jot utkaltaiti, niin minä
ottatin tuulemman kiven ja vitkaitin kuolijaakti. —