Eversti Ansamaa: Quasi una fantasia

Quasi una fantasia
Kirj.
K. J. Gummerus Oy, Jyväskylä, 1918.
Saarijärven Paavo Oy:n kirjapaino.
The earth hath bubbles, as the water has,
and these are of them.
Shakespeare.
— Istukaamme juttutupaan akkunan luo, sanoi eversti Olavi Ansamaa
ystävällisesti tyttärelleen ja osotti kädellään vanhaa hauskaa
puhelupaikkaa akkunakomerossa, jossa tupakkapöydän kummallakin puolen
oli syvä ja pehmeä puhvelinnahkainen noja-tuoli. Niissä istuminen oli
lepoa, jalka upposi tuuheaan karhunnahkaan pöydän alla, ja mieli pian
taipui tuttavallisiin tunnustuksiin. — Jos suvaitset, Linda, emme
vielä sytytä lamppua, vaan annamme laskevan talviauringon valaista
keskusteluamme.
Näin puhuessaan eversti Ansamaa sytytteli lyhyttä amerikkalaista
piippuaan ja pudottautui toiseen noja-tuoliin, samalla kun hänen
tyttärensä istui toiseen. Tytär oli kukoistava nuori nainen, vaan
everstiä olisi tuskin ensi silmäyksellä aavistanut hänen isäkseen.
Everstin kookas, mutta suora ja solakka vartalo uhkui hillittyä ja
hyvin käytettyä voimaa. Parrattomain kasvojen terve puna, silmäin
kirkas loiste puhuivat ulkoilma-elämästä ja hyvästä ruoansulatuksesta.
Ohimoilla harmahtava, mutta muuten tumma, tuuhea tukka — ei sekään
paljastanut hänen ikäänsä. Jos ei olisi tiennyt hänen olevan ainakin
viisikymmenvuotias, olisi arvannut nelikymmenvuotiaaksi. Hän oli
Ansamaan suuren kartanon omistaja ja asui tyttärineen täällä
Etelä-Pohjanmaalla, maaseudun rauhassa, viljellen peltojansa, niin kuin
hänen esi-isänsä ennen häntä olivat tehneet. Eversti Ansamaa oli näet
varakasta talonpoikaissukua, mutta oli saanut herrasmiehen kasvatuksen.
Hänen sotilaallisessa ryhdissään, liikkeissään ja puheissaan ei
kuvastunutkaan rikas suomalainen talon-poika, vaan pikemmin sivistynyt
maailmankansalainen, joka on tottunut liikkumaan monenlaisten ihmisten
piirissä ja suhtautumaan voitokkaasti monenlaisiin kohtalon
käänteisiin. Hän olikin jo nuorena lähtenyt maailmalle onneaan
koettamaan ja viettänyt suurimman osan elämästään Amerikassa, jossa hän
oli ansainnut suuren omaisuuden ja sen lisäksi vielä everstin arvonkin.
Palattuaan Suomeen isänsä kuoltua, jonka ainoa lapsi hän oli, ja
otettuaan haltuunsa sukutalonsa oli hän pian voittanut pitäjäläistensä
kunnioituksen, jotka vanhastaan olivat tottuneet pitämään Ansamaan
isäntäväkeä arvossa. Eversti Ansamaa oli osottautunut toimeliaaksi,
tarmokkaaksi ja edistysmieliseksi isännäksi. Uudistuksia ja parannuksia
oli pantu toimeen sekä maanviljelyksen että metsän- ja karjan-hoidon
alalla. Kartanon yhteyteen oli perustettu laaja puutarha ansareineen ja
lavoineen. Hänen huolen-pitonsa oli ulottunut ihmisiinkin. Torpparien
asemaa oli vakiinnutettu, työväen palkkoja lisätty, työväen ja nuorison
liikkeitä muistettu silloin tällöin, kolme uutta kansakoulua pystytetty
kuntaan suurimmaksi osaksi Ansamaan rahoilla j.n.e. Ainoa, mikä oli
jäänyt koskematta, oli kartanon vanha kaksikerroksinen kunnianarvoinen
päärakennus. Sisustusta ja kalustoa oli vain jonkun verran parannettu
ja uudistettu.