Isäin pahat teot lasten päällä

Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
Isäin pahat teot lasten päällä.
Kirjoittanut P. Päivärinta.
Ensimmäisen kerran julkaissut Adolf Allardt 1887.
Entisyys ja nykyisyys.
Maamme eräässä pitäjässä on eräs vankka talonpojan talo. Se sijaitsee ison järven rannalla, luonnon ihanalla paikalla. Vuorattu ja keltaiseksi maalattu kaksikerroksinen vinkkelipytinki seisoi kauniisti ja loivasti järveen päin viettävällä mäen rinteellä. Toisella puolen pihaa oli toinen pienempi pytinki, sekin kaksikerroksinen, vuorattu ja maalattu. Molemmat pytingit olivat ulkoa ja sisältä hyvässä kunnossa, samoin muutkin taloon kuuluvat huoneet. Kanniainen on talon nimi.
Vanhoista ajoista asti oli talo ollut varakas, jolla ajalla talon asukkaat olivat polvesta polveen käsissänsä pitäneet pitäjän kunnia- ja luottamusvirkoja. Niin kaukaa kuin voitiin muistaa olivat he tunnetut rehellisiksi, ymmärtäviksi ja kunniallisiksi ihmisiksi; siitäpä tuo luottamus, kunnioitus ja ehkäpä varallisuuskin.
Siitä on kulunut aikaa yli viidenkymmenen vuoden, josta tämä kertomus alkaa. Silloin oli talossa kaksi veljestä; Juho oli vanhemman ja Lauri nuorimman veljen nimi. Molemmat veljekset olivat naineita miehiä. Juholla ei ollut yhtään lasta, mutta Lauri oli onnellisempi siinä suhteessa, sillä hän oli avioliitossa saanut yhden pojan ja useita tyttäriä. Tuo poika oli vanhin lapsista ja sedän kunniaksi sai hän nimekseen Juho. Hänestä siis tuli Juho Laurin poika ja hän se on, joka tulee olemaan kertomuksen pää-esineenä.
Veljekset olivat hyvässä sovinnossa keskenänsä, sillä heissä asui vielä kauvan talossa vallinnut hurskaus, siltä ainakin näytti. Talo asuttiin nytkin hyvin toimellisesti kaiken puolesta. Ja kun talo oli hyvissä pohjavaroissa, niin oli tuloja monelta taholta: hyvästi hoidettu talous antoi hyviä tuloksia ja lainoissa olevat rahat toivat vuosittain korkoa, joiden vuoksi varallisuus talossa nytkin karttui karttumistaan. Talouden tarvetten yli jääneet rahat jaettiin aina vuoden lopussa rehellisesti veljesten välillä, oikein tilin jälkeen, minkä Lauri teki, sillä hän oli kaiken talouden hoitaja, vaikka oli nuorempi Juhoa. Noista noin karttuneista vuosituloista teki kumpanenkin veli eri kassansa. Juhon ei tarvinnut koskaan kuluttaa vuosisäästöjänsä, sillä olihan hänellä kaikki elämän tarpeet saatava varakkaasta kodistansa. Kun ei hänellä ollut lapsia, ei hänen tarvinuut heidänkään tähtensä mitään kuluttaa, vaan sai panna kaikki säästöön, mitä oli osaksensa saanut. Hän ei lainannut koskaan erikoisia rahojaan, vaan säilytti niitä eräässä kaapissa ylimmäisen kerroksen kamarissa, missä hän säilytti muitakin tavaroitansa, vaikka hän muutoin itse asui saman rakennuksen alimmaisessa kerroksessa. Pienempi pytinki olikin yksin-omaisesti hänen ja vaimonsa hallussa, missä he asuivat erillänsä talon muun väen elämästä ja touhusta; sinne tuotiin heille valmiina ruoka ja juoma sekä muut elämän tarpeet.