Pikku kuvia elämästä

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
P. Päivärinta
WSOY, Porvoo, 1904.
Sensuurin hyväksymä. Porvoo jouluk. 2 p. 1904.
Alkulause. Sammunut ihmisyys. Amma. Väärällä paikalla. Väärällä jäljellä. Pötikkä. Säälimätön. Kova isä. Kurjuutta. Sairas. Hento sielu. Kultaseppä. Surua. Rakastuneet. Tehtailijoita. Veljekset.
Ihmisen elämä on vaiheineen niinkuin jonkunmoinen panoraaman kuvio. Vaikuttimineen, pyrintöineen liitelee tuo kuvio silmiemme editse ja monenlaista vaariinottamista on tuossa elämänkuviossa. Iloineen, suruineen, taisteluineen, voittoineen, tappioineen hiipivät ne silmiemme editse päämääräänsä kohden. Monenlaisia tuloksia saavutetaan noissa riehuvissa pyrinnöissä, niin yksilön, kuin perheenkin kesken, aina sen mukaan, minkälaiset perustukset kullakin taistelijalla on ollut.
Kun olen jo ikämies, olen nähnyt noita taisteloita monenlaisia ja monessa muodossa; olen nähnyt taisteluita alkavan ja loppuvankin.
Näitä eläviä kuvia aion nyt kirjoitella muistiin, mitä eläissäni olen nähnyt.
Ensimäinen kuva.
Sammunut ihmisyys.
Lienen ollut viidentoista vuotias, kun ensi kerran jouduin muutamille maaseudun markkinoille. Elämä siellä oli kirjavaa sekamelskaa ja touhua, koko markkinat tuntuivat kiehuvan yhtenä mylläkkänä kuin poropata, josta en luullut kenenkään selvää saavan.