Pikku Mari ja muita kertomuksia

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
P. Päivärinta
Yrjö Weilin, Helsinki, 1903.
Pikku Mari. Käkelän pikku Kerttu. Tukkimetsässä. Pullo-Heikki. Kilpelän veljekset. Ritulan Siina.
Oli kaunein kesäsydän. Auerta oli ilmassa ja auringonlämpö, ikäänkuin suudellen maaemoa, loihti sen povesta kaikellaista kauneutta esiin. Nurmi vihannoi rehevänä, tumman viheriänä, ja rehevää oli muukin kasvullisuus. Sinivuokot, voikot ja muut kukkaset heloittivat kaikessa kauneudessaan.
Ihana ilma houkutteli minut ulos. Lähdin maantietä myöten tavallista pitemmälle kävelymatkalle. Tiellä ei näkynyt laisinkaan ihmisiä, sillä maamiehet olivat kaikin mikä missäkin työssä. Olin kävellyt noin kolmisen kilometriä, kun tapasin maantienojan partaalla istumassa noin kahdeksanvuotiaan tyttösen. Tytöllä oli kaunis keltainen, pitkä tukka, mutta se oli aivan ruokkoamatonna ja riippui hartioilla valtoinaan. Hänen kasvojensa piirteet olivat kauniit ja terävät, silmät vilkkaat, mutta vaatteet hyvin repaleiset; hame paikoin melkein vyötäreisiin asti halki.
Kun olin tullut tytön kohdalle, sanoi hän iloisesti: »hyvää päivää.»
Seisahduin.
»Kenenkäs lapsia sinä olet?» kysyin.
»Niin, ettekö tunne minua», sanoi tyttö, nauraa kiherrellen ja väännellä kiemuroiden itseään.
»En todellakaan tunne sinua», vakuutin.