Carmen: Espanjalaisen mustalaistytön elämäntarina

E-text prepared by Juha Kiuru
Espanjalaisen mustalaistytön elämäntarina
Kirj.
Ranskasta suomensi Kasimir Leino
Kansan Novellikirjasto 11.
Helsingissä, Suomalainen Kustannus-osakeyhtiö Kansa 1907.
Hämeenlinnan Uusi kirjapaino.
Alkulause.
Prosper Mérimée, jonka elämäkerrallisista vaiheista, kirjallisesta tuotannosta ja merkkiasemasta Ranskan suurten kirjailijain joukossa olemme tehneet selkoa hänen novellinsa Colomban esipuheessa (Kansan Novellikirjasto 5-6), kirjoitti Carmeninsa v. 1847 ollessaan 44 vuotias.
Jo heinäkuun vallankumouksen jälkeen 1830 oli hänet nimitetty Ranskan historiallisten muistomerkkien tarkastajaksi eli valtioarkeoloogiksi, jona hän pysyi parikymmentä vuotta. Tämä toimi pakotti hänet matkustelemaan ympäri valtakuntaa; näiden virkamatkojensa tulokset julkaisi hän jo 1830-luvulla, nim. Matka keski-Ranskassa 1835, länsi-Ranskassa 1836, Auvergnessa ja Limousinissa 1838 j.n.e. Ulkopuolelle maan rajoja ei hänen tietystikään olisi tarvinnut näitä muinaistieteellisiä matkojansa ulottaa. Mutta hänen muinaistieteelliset harrastuksensa eivät supistuneet yksinomattain Ranskaan. Myöskin vanhan Rooman historia oli häntä jo aikoja huvittanut ja erityisesti juuri Julius Caesarin sodat ja valtiollinen toiminta, joita hän oli antautunut tavallisella perinpohjaisuudellansa tutkimaan. Nämä tutkimukset vaativat hänen mielestänsä perehtymistä myöskin Caesarin johtaman Espanjanretken sotatieteelliseen topografiaan ja näin hän joutui, kertoo hän Carmenin alkuluvussa, jo syksyllä 1830 retkeilemään Espanjassa ottaaksensa m.m. selkoa siitä, missä Caesarin aikuinen Mundan kaupunki oli sijainnut.
Mérimée ei kuitenkaan ole painosta julkaissut mitään omintakeista tutkimusta Caesarista. Ja kun kaikki asiantuntijat hyvin kyllä tietävät hänen leikillisen tapansa varustaa teoksensa vallan yksityiskohtiin menevillä, vieläpä oletettujen kertojain elämänvaiheita kuvaavilla esipuheilla, joilla hän koetti antaa — ja tässä usein onnistuikin — kertomuksillensa uskottavan todellisuuden leiman, niin voisi lukija syystä epäillä tämänkin muinaistieteellisen matkan olevan pelkkää tieteellistaiteellista keikarimaisuutta.