Colomba: Kertomus Korsikan oloista 1810-luvulta

Produced by Juha Kiuru
Kertomus Korsikan oloista 1810-luvulta
Kirj.
Ranskasta suom. Kasimir Leino
Suomalainen Kustannusosakeyhtiö Kansa, Helsinki, 1907. Kirjapaino-osakeyhtiö Sana.
Se voimakas kirjallinen liike, joka 1820-luvun alulla syntyi Ranskassa ja kirjallisuushistoriassa tunnetaan romanttisen koulun nimellä, loi useita tuoreita ja elinvoimaisia kiljailijakykyjä, joiden luomat ja nimet ovat ainaiseksi jälkimaailman muistoon jääneet. Tämän romanttisen koulun päävaatimukset tarkoittivat vapautumista vanhoista klassillisista taidemuodoista ja uuden suunnan luomista, joka enemmän ottaisi huomioon paikallisvärityksen, kansan olot ja tavat, tekisi kuvattavien henkilöiden puhekielen näiden yhteiskunnallista asemaa ja sivistyskantaa vastaavaksi j.n.e. Vanhoillisten klassikkojen ja nuorten uudistusharrastajain välillä alkoi ankara taistelu, jota kesti vuosikymmeniä.
Toisella puolen entisyyden yksipuolisia ihailijoita, joiden jäljittelevät luomat todistivat heidän kyvyttömyyttänsä ja alinomaista ihailua n.k. suuren vuosisadan klassikkoja kohtaan. Toisella puolen joukko nuoria, innokkaita runoilijoita, jotka — jättämällä vanhat omaan arvoonsa — opettivat yleisölle, että uudet ajat tuovat uusia taidetarpeita, uudet tarpeet uusia taidemuotoja ja että uuden vuosisadan ei tarvinnut jäädä entisen kai'uksi, vaan oli sille annettava oma, erityinen kirjallistaiteellinen leimansa.
Tämän nuoren, elinvoimaisen koulun varsinaisena johtajana mainitaan tavallisesti sen taisteluhaluisin ja tuotteliain runoilija Victor Hugo. Historiallisen näytelmärunouden alalla voidaankin Hugota pitää uudistuksen lahjakkaimpana toteuttajana niiden kirjallistaiteellisten vaatimusten perustuksella, jotka ylempänä olemme maininneet, vaikka hän, luonteeltansa intohimoinen kun oli, usein tekeekin itsensä syypääksi liioitteluihin. Romanttisen koulun voittoisan lipun alle joutui sellaisiakin eteviä kykyjä jotka eivät voineet yhtyä Hugon innoittelevaa, sanarunsasta ja deklamoivaa runomuotoa ihailemaan, mutta harrastivat niitä terveellisiä, realistisia vaatimuksia, jotka tähtäsivät paikallisvärityksen, kansantapojen, henkilöiden suhteellisen puhekielen y.m.s. uudistusten juurruttamista ranskalaiseen kirjallisuuteen. Mutta jos nämä vaatimukset, joiden toteuttaminen loi perustuksen koko nykyiselle realistiselle elämänkuvaukselle, olivat tärkeitä kertomarunouden alalla, eivät ne suinkaan olleet vähempiarvoisia nykyaikaiselle draamallekaan.