Ahnaat paadet ynnä muita kertomuksia

E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Tekijän luvalla suomentanut
J. Hollo
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1923.
Ahnaat paadet. Voitto. Olipa kerran kuningas. Kotiintulo. Hänen ylhäisyytensä: lapsi. Korttien kuningaskunta. Palvojatar. Näkö. Najandzhurin Babut. Elävä vai kuollut? Me kruunaamme sinut kuninkaaksi . Hylätty. Kabyliwalla.
Me olimme palaamassa Kalkuttaan lomaretkeltämme, sukulaiseni ja minä, kun kohtasimme miehen junassa. Puvun ja käyttäytymisen nojalla pidimme häntä aluksi sisämaan muhamettilaisena, mutta hänen puheensa sai meidät ihan ymmälle. Hän jutteli kaikista asioista niin varmasti, että olisi luullut kaikkien olioiden ylimmän ohjaajan aina ja kaikissa tehtävissään kysyneen hänen neuvoansa. Siihen saakka me olimme olleet aivan onnelliset, koska emme tietäneet salaisten ja suunnattomien voimien olevan vaikuttamassa, emme tietäneet, että venäläiset olivat edenneet lähimpään läheisyyteemme, että englantilaisilla oli syvällekäypiä ja salaisia poliittisia suunnitelmia ja että kotimaisten johtajien kesken vallitseva sekaannus oli yltynyt ylimmilleen. Mutta uusi ystävämme lausui ovelasti hymyillen: Taivaassa ja maan päällä sattuu enemmän asioita kuin sinun sanomalehtesi tietävät kertoa, Horatio. Kun emme olleet milloinkaan ennen olleet poissa kotoa, niin tämän miehen käytös sai meidät sanattoman ihmettelyn valtaan. Olipa puheenaihe miten mitätön tahansa, hän vetosi aina tieteeseen tai selitteli pyhiä kirjoja tai lausueli jonkun persialaisen runoilijan säkeitä, ja koska me emme voineet väittää tuntevamme tiedettä enempää kuin pyhiä kirjoja tai persialaisia runoilijoita, niin häneen kohdistuva ihailumme yhä lisääntyi, ja sukulaiseni, teosofi, uskoi ihan varmasti, että matkakumppanimme yliluonnollisen innoituksen lähteenä oli jokin ihmeellinen magnetismi , salakyky , astraaliruumis tai muu sentapainen. Hän kuunteli merkillisen seuralaisemme huulilta putoelevia kaikkein kuluneimpiakin lausumia hartaan ihastuksen vallassa ja merkitsi salavihkaa muistiin mitä hän sanoi. Minusta näytti siltä, kuin tuo erinomainen mies olisi sen huomannut panematta sitä kumminkaan yhtään pahaksensa.