Gora II

Romaani
Kirj.
Suomentanut
J. Hollo
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1925.
Sutšarita lähti alakertaan, pysähtyi Haranin eteen ja kysyi: »Mitä teillä on minulle sanottavaa?»
»Istuutukaa», virkkoi Haran.
Mutta Sutšarita jäi paikoilleen.
»Sutšarita, te olette tehnyt minulle vääryyttä», jatkoi Haran.
»Samoin olette tekin tehnyt vääryyttä minulle», sanoi Sutšarita.
»Minun antamani lupaus on yhä vielä —», Haran aikoi jatkaa, mutta Sutšarita keskeytti.
»Tekevätkö ihmiset toisilleen vääryyttä ainoastaan sanoin? Voisitteko pakottaa minut toimimaan vastoin taipumustani pelkkien sanojen vuoksi? Eikö totuus ole suurempi kuin mikään väärien sanojen määrä? Tuleeko erehdyksen muodostua pysyväiseksi ainoastaan siitä syystä, että olen tehnyt itseni kerran toisensa jälkeen erehdykseen syypääksi? Nyt, kun olen käsittänyt, missä vika piilee, en voi pysyä entisessä suostumuksessani, — en voi tehdä sitä, mikä olisi todella väärää.»