Haaksirikko

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Rikonen
Kirj.
Rabindranath Tagore
Tekijän luvalla suomentanut
J. Hollo
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1922.
Kaikki uskoivat varmasti, että Ramesh tulisi hyvin suoriutumaan lainopillisesta tutkinnostansa. Oppineisuuden jumalatar, yliopistojen kaitsija, oli alinomaa karistellut hänen kiireellensä terälehtiä kultaisesta lootuskukastansa, mitaleja oli tullut kuin sataen ja stipendejä lisäksi.
Rameshin oli määrä tutkintonsa jälkeen lähteä kotiin, mutta hän ei näyttänyt erikoisesti kiirehtivän matkatavaroitansa kasaamaan. Hänen isänsä oli kirjoittanut kehoittaen häntä heti tulemaan. Ramesh oli vastannut lähtevänsä kohta, kun tutkinnon tulos oli ilmoitettu.
Dzhogendra, Annada Babun poika, oli Rameshin opintotoveri ja naapuri. Annada Babu kuului Brahma Samadzhiin, ja hänen tyttärensä Hemnalini oli hiljattain ilmoittautunut yliopistolliseen kypsyystutkintoon. Ramesh vieraili alinomaa heidän luonansa. Hän ilmaantui säännöllisesti teenjuonnin aikaan, mutta tee ei nähtävästi ollut ainoa houkutus, koska hänet nähtiin siellä muinakin aikoina.
Hemnalinin tapana oli kylvyn jälkeen käyskellä katolla ja lukea käyskellessään. Ramesh puolestaan tapasi istua asumuksensa katolla, porrassuojan kupeella, yksinäisiin opintoihin vajonneena. Sellainen paikka on epäilemättä sovelias hiljaisiin lukuihin, mutta oli siinä melkoisia häiritseviäkin seikkoja, kuten helposti saattaa arvata.
Toistaiseksi ei ollut kummaltakaan taholta puhuttu naimisiinmenosta. Annada Babulla oli hieman syytä jättää kysymys koskettelematta: eräs hänen nuoria ystäviänsä oli matkustanut Englantiin valmistuakseen asianajajaksi, ja vanha herra ei pitänyt ollenkaan mahdottomana, että hänestä voisi tulla talon vävypoika.
Eräänä iltapäivänä oli teepöydän ääressä vilkas väittely käynnissä. Nuori Akshai ei ollut erikoisen onnekas tutkintoja suorittaessaan, mutta mitä teen janoon ja muihin viattomiin hyveihin tulee, piti hän hyvin puolensa oppineempien toveriensa rinnalla. Niinpä hänkin ilmaantui sangen usein Hemnalinin teepöydän ääreen. Hän väitti nyt, että miehen äly on kuin miekka, joka teroittamattomanakin on pelkän painonsa nojalla peloittava ase, kun sitävastoin naisen ymmärrys on kynäveitseen verrattava — kuinka teräväksi se luottaneenkin, se ei kykene mihinkään vakavaan tehtävään, ja niin edespäin.