Nordenskiöldin matkat ja retket napamerillä / Nuorisolle kerrottuina

Produced by Tapio Riikonen
Nuorisolle kerrottuina
Kirjoittanut
Rafael Hertzberg
Suomentanut Elias Erkko
Werner Söderström, Porvoo, 1884.
Esipuhe. Nordenskiöldin matka Huippuvuorille v. 1864. Vielä matkoja ja tutkimuksia.
Vegan matka Aasian ja Euroopan ympäri. Ruotsista Novaja Semlaan. Novaja Semlan eläinmaailma. Novaja Semlalta Jeniseille. Jeniseiltä Lenan suulle. Lenan suulta talvikortteeriin. Talvenpito. Tschuktschilais-niemellä Jaapaniin. Jaapanista kotia.
Napaseudut vetävät syvällä, salaperäisellä voimalla ihmisen mielikuvitusta puoleensa. Osaksi herättää outous ja tuntemattomuus halun tutkimiseen ja tietämisen janon, osaksi luonnon mahtavuus ja majesteettisuus, jota ihminen ei missään tapaa niin valtaavassa muodossa kuin pohjoisilla leveys-asteilla. Lauhkeain ilman-alain asukkaiden, jotka ovat tottuneet pitämään talvea luonnon jähmettymisen ja kuoleman kuvana, on vaikea ajatteleita maita, jotka eivät koskaan luo kyynäränpaksuista lumivaippaansa, virtoja, joiden aallot ikuisesti ovat jähmettyneinä, ihmisiä, jotka pitävät itsensä onnellisina ja tyytyväisinä taivaan alla, jota ei aurinko kuukausmääriin valaise, joiden ainoana ravintona on valaitten, hylkeitten ja mursujen liha ja jotka juovat näiden eläinten ihraa yhtä mieluisasti, kuin me juomme oltta ja viiniä.
Ja kumminkin on näillä kuoleman jäykkyyteen peittyneillä mailla jotkut sulonsa, jotka vielä täydellisesti vastaavatkin ne hirmukuvat, joita ihminen siellä tapaa melkein joka askeleella. Ei missään maan päällä tapahdu hämmästyttäviä luonnon-ilmiöitä niin usein kuin pohjoisessa maailmassa, joka erittäinkin on merkillinen loistavista valo-ilmiöistään. Ei mikään huvitulitus, kuinka suuri hyvänsä, voisi antaa käsitystä niistä ihmeellisen kauniista revontulista, jotka siellä kohoovat yhtyneinä ilma-aurinkoihin ja monivärisiin ympyröihin ja joista lähtee ratiseva ääni, niinkuin sähkökonetta kiertäessä. Pohjolan taivaalla loistavat tähdet leiskavan hohtavina, ja vahvat valontaittumiset saattavat silmän näkemään korkeita vuoria, missä vaan joku jäälohkare uiskentelee, ja syviä rotkoja, missä maa on tasainen ja sileä. Ja meri sitten, näennäisesti jäätyneenä, kun se on peittynyt äärettömiin jääkenttiin, jotka suuruudessa voivat vetää vertoja kokonaisille Euroopan kuningasvalloille! Sitten vielä nuo mahtavat jäälohkareet, jäätikköjen hyljätyt lapset, jotka vuorilta laskeutuvat alas meren syvyyteen, juuriensa kohdalta aalloissa musertuaksensa kelluviksi jäävuoriksi, jotka sitten uiskentelevat kauvas etelään päin, valkeina kummituksina pohjoisten seutujen pimeästä yöstä.