Aseistettu rakkaus

language: Finnish
Kirj.
Rafael Sabatini
Englanninkielestä suomentanut
Alpo Kupiainen
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1928.
I. Vox populi II. Vuoristopolulla III. Säkkinen kauhtana ja kirjava asu IV. Monna Valentina V. Gian Maria VI. Lemmenkaihoinen herttua VII. Juonitteleva Gonzaga VIII. Kehnojen viinien keskellä IX. Tratta di corde X. Aasin kiljuntaa XI. Vaeltavat ritarit XII. Narrin uteliaisuus XIII. Gian Maria vannoo valan XIV. Fortemani juo vettä XV. Francescon armahtavaisuus XVI. Gonzaga riisuu naamarinsa XVII. Vihollinen XVIII. Kavallus XIX. Salahanke ja vastajuoni XX. Rakastuneet XXI. Katuva syntinen XXII. Paljastus XXIII. Aseistustornissa XXIV. Keskeytynyt jumalanpalvelus XXV. Roccaleonen antautuminen
Vox populi
Laaksosta kohosi iltatuulahduksen siipien kannattamana angelus-kellojen hiljainen ääni, ja laaksoa reunustavalla töyräällä seisoi vuohipaimenen majassa kuusi miestä pää paljastettuna ja kumarassa, noudattaen sen kehoitusta iltarukoukseen. Nokisesta laipiosta riippui pronssinen, kolmisakarainen lamppu, joka suitsutti enemmän savua kuin liekkiä, levittäen pimenevään hökkeliin kehnoa valoa ja vieläkin kehnompaa hajua. Mutta se riitti ainakin paljastamaan seurueen pukimien ja koristusten upeuden, joka ympäröivään likaisuuteen verrattuna oli sitäkin silmäänpistävämpi.
Kun Ave Marian viimeinen sointu häipyi tuuleen, joka valittavasti suhisi rinteen saksankuusissa, tekivät miehet hartaasti ristinmerkin, panivat hatun verkkaisesti jälleen päähänsä ja silmäilivät toisiaan kysyvästi. Mutta ennenkuin kukaan heistä ehti lausua ääneen kaikkien mielessä pyörivää kysymystä, kumahti kolkutus oven lahonneille lankuille.
Vihdoinkin! huudahti iäkäs Fabrizio da Lodi huojennuksen värittämällä äänellä, samalla kun komeannäköinen, hilpeänväriseen asuun puettu nuorempi mies, totellen Fabrizion katsahdusta, meni ovelle ja aukaisi sen.
Kynnyksen ylitse astui kookas hahmo, jonka päässä oli leveä, sulaton hattu ja joka sisälle tultuaan päästi auki yltänsä olevan vaipan, niin että sen alla oleva hyvin yksinkertainen puku tuli näkyviin. Nahkainen rintahaarniska oli vyötäisiltä kiinnitetty taotulla teräsvyöllä, josta vasemmalla kupeella riippui pitkä, kaarevilla, teräksisillä kädensuojustimilla varustettu miekka, kun taas hänen oikean lonkkansa takaa pilkisti näkyviin tukevan pistojalaisen tikarin kahva. Hänen punaisesta verasta valmistettujen housujensa lahkeet katosivat parkitsemattomasta nahasta tehtyihin, edestä pauloitettuihin ja polvien kohdalta alaspäin käännettyihin saappaisiin, joten hän yleiseltä ulkonäöltään täydellisesti oli rauhan ajan oloissa elävä palkkasoturi, mistä huolimatta kuusi ylimystämme tässä omituisten vastakohtien paikassa taaskin paljastivat päänsä ja jäivät seisomaan kunnioittavan ja tarkkaavaisen näköisinä.