Kapteeni Bloodin vaiheet

Seikkailuromaani
Kirj.
Rafael Sabatini
Suomennos
Jyväskylä, K. J. Gummerus Osakeyhtiö, 1928.
1. Sanansaattaja 2. Kirken rakuunat 3. Ylituomari 4. Ihmiskauppaa 5. Arabella Bishop-pedon 6. 6. Pakosuunnitelmia 7. Merirosvoja 8. Espanjalaisia 9. Kapinavangit 10. Don Diego 11. Pojan uskollisuutta 12- Don Fernando Sangre 13. Tortuga 14. Levasseurin uroteot 15. Lunnaat 16. Ansa 17. Hölmöt 18. Milagrosa 19. Tapaaminen. 20. Merirosvo ja varas. 21. Jaakko-kuninkaan palveluksessa. 22. Vihollisuuksia. 23. Panttivanki. 24. Sota. 25. Ludvig-kuninkaan palveluksessa. 26. Monsieur de Rivarol 27. Kartagena. 28. Monsieur de Rivarolin kunnia. 29. Vilhelm-kuninkaan palveluksessa. 30. Arabellan viimeinen taistelu. 31. Hänen ylhäisyytensä kuvernööri.
Ensimmäinen luku
Peter Blood, lääketieteen ynnä muun tohtori, hoiteli ikkunalaudallaan olevia päivänkakkaroita ja poltteli piippuaan asunnossaan Water Lanen varrella Bridgewaterin kaupungissa.
Vastapäisestä ikkunasta katseli häntä ankaran moittiva silmäpari, mutta sitä hän ei huomannut. Herra Bloodin huomio oli kokonaan kiintynyt hänen omaan askarteluunsa ja alhaalla, kapealla kadulla kulkevaan ihmisvirtaan. Viimeksimainittu vaelsi siitä jo toistamiseen sinä päivänä Castle Fieldiä kohti, missä Ferguson, herttuan kappalainen, aikaisemmin iltapäivällä oli pitänyt saarnapuheen, joka sisälsi paljon enemmän valtiopetokseen kehoittelua kuin jumalansanaa.
Järjestymätön ja kiihottunut joukko käsitti suurimmaksi osaksi miehiä, joilla oli vihreä oksa lakissaan ja naurettavan kehno aseistus käsissään. Tosin yhdellä ja toisella oli lintupyssy olallaan, ja muutamilla heilahteli miekka uljaasti vyöllä, mutta suurin osa oli varustettu vain nuijilla sekä jättiläismäisillä keihäillä, jotka he olivat muovailleet viikatteiksi ja jotka olivat yhtä kammottavia nähdä kuin ne olivat kömpelöitä käsitellä.
Tuossa tilapäisesti kokoonkyhätyssä sotajoukossa oli edustajia kaikista rauhallisen työn ammateista. Siinä oli kankuria, oluenpanijaa, kirvesmiestä, seppää, muuraria, tiilen tekijää, aina rajasuutariin asti. Bridgewater samoin kuin Tauntonkin oli niin anteliaasti luovuttanut miehensä äpärä-herttuan palvelukseen, että ainoastaan vanhukset ja muuten kykenemättömät saattoivat jäädä kotiin tulematta leimatuiksi pelkureiksi tai paavinuskolaisiksi.