Kuninkaan miekkamies

Historiallinen seikkailuromaani
Kirj.
Suomennos
Jyväskylässä, K. J. Gummerus Osakeyhtiö, 1921.
Ensimmäinen luku
Krouviritarilta — sillä nimellä hän kulki — pääsi ruma nauru, sellainen, jonka sielunvihollinen päästää ilmoille pilkallisina hetkinään.
Hän istui kahden tyhjiin pulloihin pistetyn talikynttilän kelmeässä valossa ja katseli halveksivasti mustiin puettua nuorta miestä, joka seisoi matalan huoneen nurkassa kalpeana ja huulet vapisten. Hän purskahti uudelleen nauruun ja alkoi sitten laulaa äänellä niin käheällä, että se elävästi toi mieleen tyhjissä pulloissa olleen nesteen.
Hän heittäytyi rennosti taaksepäin nojatuolissaan ja oikaisten laihat, pitkät säärensä löi kannuksillaan tahtia säveleen, jonka sanat kuuluivat seuraavasti:
Hän suukon vei huulilta tyttösen ja ratsulla matkaansa kiis. Oli aika nyt viinin ja keväimen, sulo aika tuo lempiväin sydänten. Malja pohjaan siis!
Maljan tyhjensi poika ja ratsullaan riensi maan yli nelistäin tytön hurmaava suudelma huulillaan. Mut pian se on ihana muisto vaan. Malja pohjaan näin!
Nuorukainen syöksyi esiin nurkastaan väristen tuskasta.
»Lopettakaa toki», huudahti hän inhon sekaisella äänellä, »tai jos teidän välttämättömästi täytyy rääkyä, niin valitkaa edes hieman siivompi laulu.»