Merihaukka

Kirj.
Rafael Sabatini
Suomentanut
J. Hollo
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925.
Alkulause.
Ensimmäinen osa: Sir Oliver Tressilian
1. Kauppasaksa 2. Rosamund. 3. Paja. 4. Välikohtaus. 5. Kilpi. 6. Jasper Leigh. 7. Satimessa. 8. Espanjalainen.
Toinen osa: Sakr-el-Bahr.
1. Vanki. 2. Luopio. 3. Kotiin päin. 4. Retki. 5. Uskon jalopeura. 6. Käännytetty. 7. Marzak-ben-Asad. 8. Äiti ja poika. 9. Kilpailijat. 10. Orjamarkkinat. 11. Totuus. 12. Ovela Fenzileh. 13. Allahin edessä. 14. Merkki. 15. Matka. 16. Niinikori. 17. Houkkio. 18. Sakmatti. 19. Kapinalliset. 20. Viesti. 21. Kuolemaanmenijä. 22. Antautuminen. 23. Pakanain usko. 24. Tuomarit. 25. Asianajaja. 26. Tuomio.
Lordi Henry Goade, joka, kuten tulemme näkemään, jossakin määrin tunsi sir Oliver Tressiliania, kertoo meille aivan arastelematta, että hän oli ruma. On kumminkin huomattava, että lordimme taipuu jyrkkiin arvosteluihin ja etteivät hänen havaintonsa ole aina normaalit. Niinpä hän esimerkiksi sanoo Anna Cleven olleen »rumimman kaikista näkemistään naisista.» Mikäli voimme hänen oman laajan tuotantonsa nojalla päätellä, näyttää erinomaisen epäilyttävättä, onko hän milloinkaan nähnyt Anna Cleveä, ja sopii otaksua hänen siinä suhteessa vain orjamaisesti toistaneen yleistä mielipidettä, jonka mukaan Cromwellin sortuminen johtui hänen Siniparta-herralleen toimittamansa morsiamen rumuudesta. Minä puolestani katson yleistä mielipidettä tärkeämmäksi Holbeinin siveltimen luoman todistuskappaleen, jonka nojalla voimme muodostaa oman mielipiteemme ja jonka esittämä naishenkilö ei suinkaan ansaitse lordimme ankaraa arvostelua.
Samoin tekee mieleni uskoa lordi Henryn olleen väärässä arvostellessaan sir Oliveria, ja tätä vakaumustani tukee hänen omaan esitykseen liittämänsä kynäpiirros. »Hän oli», kertoo hän, »pitkä, voimakas ja hyvinkasvanut mies, jos jätämme huomioonottamatta, että hänen käsivartensa olivat liian pitkät ja jalkansa ja kätensä suhteettoman suuret. Hänen kasvonsa olivat tummat, hiukset mustat, parta samoin musta ja kaksihaarainen; nenä oli iso ja erittäin kyömy, ja ulkonevien kulmakarvojen alla syvässä piilevät silmät olivat erittäin kalpeaväriset, säälimättömät ja synkät. Hänen äänensä — tämän seikan olen aina havainnut osoittavan miehen suurta miehekkyyttä — oli kaikuva, syvä ja jylhä, paremmin soveltuva ja epäilemättä useammin käytetty laivankannella lausuttuihin sadatuksiin ja rivouksiin kuin Luojan ylistämiseen.»