Uhkea markiisi

Kirj.
Rafael Sabatini
Alpo Kupiainen
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1923.
I. Vedonlyönti II. Kuninkaan toivomukset III. René de Lespiron IV. Tyttö kuutamossa V. Varakreivi de Lavédan VI. Toipuvana VII. Eustachen vihamielisyys VIII. Valokuva IX. Öinen hälytys X. Kuolleistanoussut XI. Kuninkaan käskynhaltija XII. Toulousen tuomioistuin XIII. Yhdennellätoista hetkellä XIV. Salaa kuuntelemassa XV. Herra de Chatellerault raivoissaan XVI. Kalpa käteen XVII. Ganymeden lörpöttely XVIII. St. Eustace itsepäisenä XIX. Piitä ja terästä XX. Blagnacin salamurhaajat XXI. Ludvig Oikeamielinen XXII. Riisumme satulat
»Siinä paha, missä —» kuiskasi La Fosse korvaani. Nämä sanat ja hänen merkitsevä katseensa saivat minut kääntymään ympäri tuolillani.
Ovi oli aukaistu, ja sen aukossa seisoi tanakka vartaloinen kreivi de Chatellerault. Lakeija, jonka liverissä oli minun vaakunani värit, punainen ja kullankeltainen, ja jonka selkä oli taipunut nöyrään kaareen, otti parhaillaan vastaan hänen hattuaan ja vaippaansa.
Seurue kävi äkkiä hiljaiseksi. Ilmassa oli hämmästyksen tuntu, sillä olimme kuulleet, että Chatellerault oli masentunut lemmenjumalan kilpatantereella saamastaan kolauksesta, emmekä odottaneet näin pian näkevämme häntä pöydässä, jossa — niin ainakin minä kerskailin — iloinen hilpeys oli puheenjohtajana.
Ja niinpä sai kreivi lyhyen hetkisen seisoa salini kynnyksellä samalla kun me katselimme häntä kaulojamme kurkottaen, ikäänkuin hän olisi ollut joku uteliasta huomiota herättävä olento. Sitten pääsi tyhjäpäiseltä La Fosselta tukahdutettu nauru, joka tuntui murtavan lumouksen. Minä rypistin otsaani. Se oli äärimmäisen epäkohtelias teko, jonka vaikutus minun oli millä hinnalla hyvänsä saatava haihdutetuksi.
Hypähdin pystyyn niin äkkiä, että tuolini liukui runsaasti puoli metriä kiiltävällä parkettilattialla; kahdella harppauksella olin kreivin edessä ja ojensin hänelle käteni lausuakseni hänet tervetulleeksi. Hänen tarmoton kädenpuristuksensa osoitti, että häntä jäyti suru. Kun hän astui kynttilöiden kirkkaasti valaisemaan saliin, tunkeutui hänen vantterasta ruumiistaan syvä, murheellinen huokaus.