Hopeaparvi: Seikkailuromaani

Seikkailuromaani
Kirj.
Englanninkielestä suomentanut O.E.N.
Porvoo—Helsinki,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1923.
I. Eräs vastoinkäymisten masentama mies ja hänen aina hilpeä toverinsa. II. Laupias samarialainen. III. Eräs vieraanvarainen koti. IV. Houkutteleva ehdotus. V. Sopimus tehdään. VI. Myrskyssä ja pakkasessa. VII. Uusia seikkailuja. VIII. Seattlessa. IX. Vielä vuosi armonaikaa. X. George kohtaa vihollisensa. XI. Boyd Emerson hämmästyy kaksi kertaa. XII. Neiti Wayland kahden vaiheella. XIII. Tilanne kärjistyy. XIV. Vihollinen näyttäytyy. XV. Epätoivon partaalla. XVI. Willis Marsh ilmaantuu piilostaan. XVII. Jännittäviä päiviä. XVIII. Marsh johdetaan harhaan. XIX. Kapina tekeillä. XX. Fraser palaa. XXI. Yöllinen seikkailu. XXII. Hopeaparvi. XXIII. Taistelu jatkuu. XXIV. The Grande Dame saapuu XXV. Musertava isku. XXVI. Tilinteko. XXVII. Unelma, joka toteutui.
Pohjoisessa siintävästä vuoristosta selviydyttyään laskeutuu tie,
joka vie Kalvikiin, aution tundran poikki polveillen vihdoinkin
Kalvik-joelle, jonka suulla tuo samanniminen, pienoinen kaupunki on.
Kesällä tämä tie ei voi pöyhkeillä minkäänlaisella liikenteellä, mutta
talvella voi sattua, että sisämaan äärettömistä erämaista ilmestyy
silloin tällöin joku lopen uupunut, avovedelle pyrkivä matkamies,
joka aikansa levähdettyään suoriutuu jälleen taipaleelle. Postin
hurjasti laukkaava valjakko saapuu säännöllisesti kerran kuukaudessa,
eteläpuolella kohoavan metsän helmasta Ilmestyen ja muusta maailmasta
sanomia tuoden, viivähtää yön ja jatkaa aamulla jälleen kiireesti
matkaansa. Valtatiestä kokonaan syrjässä ollen on Kalvik varmaankin
kaupungeista vaatimattomimpia, jonka olemassaolonkin vain kalastuksella
keinottelevat liikemiehet tietävät.
Eräänä joulukuun iltapäivänä poikkesi tälle kaukaa pohjoisen
puuttomilta kukkuloilta tulevalle tielle matkue, johon kuului kuuden
uupuneen koiran vetämä reki ja kaksi miestä. Oli satanut hinta
päivänkoitosta alkaen, niin että tie, joka näkyi muutenkin sangen
hämärästi, oli nyt noin kuuden tuuman vahvuisen lumikerroksen peitossa,
mikä vaikeutti kulkua ja pani ruoskan vinkumaan säälimättä. Harmahtava
usva, joka kattoi tienoon silmänkantamattomiin joka taholle, teki
maiseman lohduttoman yksitoikkoiseksi hämärine ääriviivoineen ja loihti
kaikenlaisia merkillisiä harhakuvia silmien eteen, jotka uupuivat
sumuun tuijottaessaan.