Sateenkaari: Romaani

Romaani
Kirj.
Englannin kielestä suomentanut
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921.
I. Onnen laakso. II. Espanjan kulta. III. O'Reilly. IV. Pahan palkka. V. Erämaan ääni. VI. Etsintä alkaa. VII. Mies, joka tahtoi oppia tuntemaan elämää. VIII. Espanjalainen kultaraha. IX. Rosvot. X. O'Reilly puhuu risakieltä . XI. Kenraalin käsi. XII. Kahakka. XIII. Pako. XIV. Nainen, jolla oli tehtävä. XV. Salakuljettajat. XVI. Palmujen siimeksessä. XVII. Kerjäläisten kaupunki. XVIII. Keskustelua ruoasta. XIX. Odottamaton löytö. XX. Demonion pienokainen. XXI. Aarre. XXII. Trocha. XXIII. Kuolon kaupunki. XXIV. Rosa. XXV. Aaveiden puutarha. XXVI. Kun Cobo seisoi päällään. XXVII. Morin kalastaja. XXVIII. Matkamiehet palaavat. XXIX. Mitä tapahtui auringon laskiessa. XXX. Huuhkaja ja jänis.
Yumurin laakson näette ensi kerran todennäköisesti Montserraten luostarista, johon oppaat, cocheros, vievät teidät mutkittelevaa polkua pitkin. Pieni kirkko on kapealla, korkealla harjanteella, jonka laelle kerran päästyänne näette maailman kauneimman näköalan. Merenlahti on takananne ja syvä rotko oikealla puolellanne, mutta edessänne on Yumuri — 'maailman ihanin kolkka', kuten Humboldt sanoo — todellinen onnen laakso, paratiisin palanen, joka kiehtoo silmät ja hurmaa mielen.
Laakso on suurempi kuin miltä se ensin näyttää, ja sen läpi virtaava, polveileva joki kätkeytyy siellä ja täällä tiheän viidakon helmaan ja katoaa viimein rotkoon, joka on kuin halkeama kauniisti väritetyn maljan laidassa. Tuntuu kuin paikka olisi aiottu satujen haltioiden ja hengetärten asunnoksi. Ympäröivien jyrkkien rinteiden väriloisto hivelee silmää ja tasainen pohja on kuin kauneimman viheriän kirjokankaan peittämä. Kaikkialla näkyy heleitä täpliä, ja siellä ja täällä pyrkii jokin alaston vuorenseinämä tahi suunnaton kallion kieleke turmelemaan paikan sopusointuisen kauneuden. Laajat viljelykset siintävät edempää ja jokin harmaantunut katto pilkottaa viidakon vehreydestä.
Mahtavia palmuja kasvaa kaikkialla, yksinään ja ryhmittäin. Niiden tuuheat lehvät muistuttavat suunnattomia strutsinsulkia ja niiden solakat rungot ovat sileät ja valkoiset kuin jättiläissorvissa muovaillut ja sitten posliinisavella sivellyt. Koko Kubassa, lumoavien näköalojen maassa, ei ole toista Yumuria, eikä luultavasti koko avarassa maailmassa ole laaksoa, jonka kauneus olisi niin vaihteleva ja hurmaava. Teidän pitäisi nähdä se illan rauhassa laskevan auringon punatessa sen rinteet, tahi varhain aamulla, kun yön sumut alkavat häipyä kuin unten häilyvät utukuvat — silloin ovat värit heleimmät — tahi myrskyn raivotessa, kun se peittyy sadekuuroihin ja palmut taipuvat melkein maahan vihurien rynnistyksessä. Mutta näettepä Yumurin mihin päivän- tahi vuodenaikaan hyvänsä, on sen näkeminen saava teidät onnesta sanattomaksi, ja te vannotte, että paikka on ihanin, minkä ihmissilmä on konsanaan nähnyt.