Sotalaivan valtaus / Kuvaus 1808 vuoden sodasta

Kirj.
Richard Melander
Tekijän luvalla suomentanut
Porvoossa,
Werner Söderström,
1899.
Vihasina vihureina puski tuuli lounasesta, ajoi vaahtopäitä aaltoja
Suomen saariston rikkinäisten luotojen lomaan ja kuletti mukanaan
epäselviä, aika-ajoin tuskin kuultavia ihmisääniä iltapimeältä selältä.
Kemiön saaristossa, jonka suurinta saarta vain kapea salmi erottaa
mannermaasta, on yksi luoto jäänyt toisista kauemmas selälle ja siinä
kasvoi myrskyjen karkaisema mäntymetsä, jota lounainen nytkin rajusti
ravisteli. Tuossa taistelussa olivat puunrungot ja oksat aikojen
kuluessa taipuneet ja vääntyneet aivan luonnottomiin asemiin ja yksin
kuori oli nuorimmissakin männyissä käynyt harmajaksi, sairaloisen
näköiseksi. Mutta juuret olivat terveet ja sitkeät, ne puristuivat
vankasti kiinni rotkoihin ja kalliosärmiin, ikäänkuin sanoakseen:
näistä kallioista olemme elinvoimamme imeneet ja sillä ravinnolla
aijomme jaksaa vastustella koko maailmaa!
Sama luonne näytti olevan tuvallakin, joka oli kiivennyt saaren
korkeimmalle laelle. Iltapimeällä se vain joskus kuumotti sieltä
taivasta vastaan, kun myrsky ajoi esiin vaalakampia pilviä. Vaan
sen ikkunasta loisti kuin uhkamielellä leimuava tuli, jonka säteet
kirkkaina leikkien tanssivat aallon harjoilla ja näyttivät tavottelevan
toisiaan.
Joskus saattoi näiden häilyväin säteiden valossa nähdä parin metsäisen
niemen muodostaman salmen, joka Kemiön saaristoon päin aukeni
laajemmaksi seläksi, missä elokuun myrsky mielinmäärin temmelsi. Ja
tätä salmea kohden nuorukainen, joka seisoi siimeksessä kappaleen
matkan päässä tuvasta, tarkkaavasti tähysteli. Hän oli niin seisonut
siinä jo parisen tuntia, sitkeänä vartoen nähdäkseen sitä, jota hän
odotti.
Silloin ilmestyivät yhtäkkiä hänen tähystyksestä väsyneisiin
katseihinsa salmella soutavan venheen piirteet. Kun pilvet nopeassa
kulussaan varjostivat taivaan, katosi tuo kuva, vaan se näkyi
kohta taas lähempää. Venhettä voimakkaat aironvedännät soutivat
tuota yksinäistä saarta kohden. Silloin nuorukainenkin hävisi
tähystyspaikaltaan, juoksi rantaan. Venheestä, joka oli pysähtynyt
kappaleen rantakiviltä, kuului pillin puhallus.