Golgatalta Roomaan: Historiallinen romaani

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallinen romaani
Kirj.
Suomentanut
I. Partala
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna 1908.
I. Jäähyväiset. II. Agrippinan suunnitelmat. III. Salajuoni. IV. Uusi caesar. V. Julia ja Antonius. VI. Silanuksen sisar. VII. Sabina Poppea. VIII. Kunnia vaiko rakkaus. IX. Kaksi kärsivää. X. Vapaa. XI. Akte. XII. Tuomio ja sen toimeenpano. XIII. Vierailu. XIV. Julia. XV. Askel askeleelta. XVI. Katakombeissa. XVII. Agrippinan loppu. XVIII. Akaiassa. XIX. Oktavian surma. XX. Rooman palo. XXI. Arenalla. XXII. Britannian metsissä. XXIII. Löydetty ja taas kadotettu. XXIV. Locuste. XXV. Lännen kapina. XXVI. Neron soihdut. XXVII. Nemesis. XXVIII. Taistelu purppurasta. XXIX. Jerusalem.
Erään komean hautapatsaan varjossa Via Appian varrella istui kivellä kaksi ihmistä jutellen keskenään kuiskaten, aivan kuin olisivat he pelänneet häiritsevänsä paikalla vallitsevaa kuolonhiljaisuutta. Tyttö oli vetänyt hunnun kasvoilleen, ja kypärä varjosti puolittain nuoren miehen piirteet.
Kuu valaisi kirkkaasti ja ainoastaan korkeat sypressit, attikalaiset pylväät ja leveät, korkokuvilla varustetut marmoripatsaat loivat juurelleen suojelevaa varjoa.
Mies, sen mukaan mitä kallisarvoisesta vaipasta voi päättää, ylhäissäätyinen, saattoi olla noin kolmenkymmenen vanha, kun taas neidon liikkeiden jalouteen liittyi ensi nuoruuden sulo.
Tytön silmät olivat kyynelissä; nuori mies leikki uhkamielisen ja synkän näköisenä miekallaan.
Sinä pakoitat minut siis, Oktavia , jatkoi hän äsken keskeytynyttä puhettaan, mykkänä todistajana katselemaan, kuinka kunniattomat poikanulikat minulta riistävät nimen, arvon, pyhimmän mitä sydämeni omaa? Minun pitää pysyä tyynenä, kun onneani jaloin tallataan, kuten pedot polkevat arenan hiekkaa?