Amalia ystävämme / Yksinäytöksinen huvinäytelmä

Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Ensimmäisen kerran julkaissut K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1892.
AKSEL. BERTHA, hänen vaimonsa. AMALIA. MIINA-TÄTI. STIINA-TÄTI. FIINA-TÄTI. PALVELUSTYTTÖ.
Tapahtumapaikka eräässä pikkukaupungissa.
Näyttämö kuvaa hauskaa, sievillä huonekaluilla varustettua salia Akselin luona. Perällä ovi, samoin molemmilla puolilla. Näyttämön oikealla puolella on pöytä. Pöydällä kahviastiat, karahvi lasineen, kukkakimppu ja hiljan aukaistu kirjapaketti, jossa on kaksi tai kolme pienempää teosta. Vasempana toinen pöytä, jolla on kirjoitus-aineet. Aika: aamupuoli. (Oikea ja vasen luetaan näyttämöltä).
Aksel. Bertha.
AKSEL (laskee kuppinsa pöydälle): Kiitoksia, Berthaseni, se oli mainiota kahvia! Olet oikein kunnostanut itsesi syntymäpäivänäsi.
BERTHA (neuloen): Hauskaa, että kerrankin olet tyytyväinen.
AKSEL. Kerrankin tyytyväinen? Sinun kanssasi olen aina tyytyväinen, sen kyllä tiedät, mutta se ei estä minua välistä olemasta erittäin tyytyväinen. Noh, nyt vaan pikkuinen savu. (Sytyttää sikarin) Kas niin! (Nojautuu mielihyvällä taaksepäin tuolilla) Onpa tosiaankin oikein suloista istua näin pienessä, sievässä kodissaan kiltin eukkonsa rinnalla ja unohtaa kaikki puuhat ja kaikki asiatoimet, nauttiakseen vain levossa ja rauhassa onneaan. — Meillä on todellakin hyvin hauskaa täällä, Bertha!
BERTHA (katsoo yhä vain työhönsä) Kyllä — mutta en luule sinun aina noin ajattelevan.
AKSEL. Kuinka? Mitä tarkoitat?