Elämän tarkoitus ja arvo

Produced by Jari Koivisto
Kirj.
Rudolf Eucken
Suom. Lauri Hendell
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1910.
Johdanto. Ajan vastaukset. Vanhemmat elämänkäsitykset. Uskonto. Immanenttinen idealismi. Uudemmat elämänmuodostukset. Työkulttuuri. Välittömään maailmaan supistuvan kulttuurin elämänkuvat. Naturalistinen ja intellektualistinen elämänprobleemin ratkaisu. Pelkän ihmiskulttuurin riittämättömyys. Harkintaa ja valmistelua. Tähänastisen tutkimuksen tulos. Vallitsevan tilan sekavuus. Positiivisen käänteen valmistelu. Rakentamiskoe. Peruskehä. Pääväite. Elämän lujittaminen. Vapauden ja itsetoiminnan vaurastuminen. Ihmisen kohoaminen korkeampaan elämään. Epäilysten torjuminen. Yhteenveto. Johtopäätöksiä nykyisyyttä varten.
Alkulause.
Käsittelemällä kysymystä elämäni tarkoituksesta ja arvosta koetan tuoda aikamme sisäiset probleemit mahdollisimman lähelle kutakin yksityistä ihmistä ja saada hänet ottamaan osaa niiden pohtimiseen. Tehtävän käsittäminen tältä kannalta asetti filosofiselle pohdinnalle erinäisiä rajoja; tutkimuksemme toivoo kuitenkin voivansa osoittaa, että näidenkin rajojen sisälle jää kyllin selvitettävää. Joistakin lukijoista voi ehkä ensimäinen, kriitillinen osa tuntua liian laajalle ulotetulta. Mutta ratkaiseva pääpontemme, josta elämän uudelleenlujittaminen ja kulttuurin nuorentuminen riippuu, voi saavuttaa täyden vakuuttavan voiman vain siten, että se osoitettiin ainoaksi mahdolliseksi päämaaliin vieväksi tieksi; mutta tätä varten tuo kritiikki oli ehdottomasti tarpeellinen, se ei ole asian rinnalla, vaan itse asiassa.
Jena, joulukuussa 1907.
Johdanto.
Ken meidän päivinämme ryhtyy kysymykseen, onko ihmiselämällä tarkoitusta ja arvoa, hänelle ei voi olla epäilyksenalaista, ettei edessä ole valmiin saavutuksen kuvaileminen, vaan että on merkittävä tehtävä, tehtävä, joka ei ole ratkaistu, mutta jonka ratkaisuun ryhtymästä on mahdoton luopua. Ettei nykyinen elämänkanta tässä suhteessa anna mitään varmaa ja iloista myöntävää vastausta, se on lähemmin osoitettava. Ilman sen enempää todistelua on selvää se, ettemme voi luopua sitä etsimästä. Elämä asettaa meidät ihmiset monenlaisten vaikutelmien ja tehtävien eteen, ne eivät välittömästi muodosta mitään eheätä kokonaisuutta, ei kohoa niiden runsaudesta helposti ja varmasti mitään johtavaa päämäärää. Ja tätä paitsi ei elämä suinkaan ole sulaa iloa ja nautintoa, se kysyy työtä ja vaivaa, se vaatii kieltäymistä ja uhrautumista. Herää tällöin kysymys, tokko tämä työ ja vaiva kannattaa, tokko kokonaissaavutus kykenee korvaamaan kaikki kestetyt vaarat ja tappiot ja oikeuttaa vastaamaan myöntävästi. Tämä ei ole pelkästään teoreettinen probleemi; elämäkin voi vasta silloin kohota korkeimmilleen, kun sillä varmana on edessään arvokas päämäärä ja kun tästä tietoisuudesta virtaa jännitystä ja mielihalua kuhunkin yksityiseen toimintaan.