Novelleja

Kirj.
Suomentanut
Lyyli Järviluoma
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1923.
R. Blauman. Kuoleman varjossa. Raudupin emäntä. Ukonilma. Andrikson. Onnen helmassa. Jäähyväiset.
R. Blauman.
Karl Rudolf Leonid Blauman on maakylien kasvatteja, kuten miltei järkiään kaikki muutkin Latvian kaunokirjailijat. Hän syntyi 1862 Liivinmaalla arentimiehen poikana ja viettää aikaisimman nuoruutensa kotikylässä. Lahjakas poika saa alkuopetusta eräässä yksityiskoulussa ja pääsee sitten Riian kauppakouluun, jonka kurssin päättää 20-vuotiaana. Siinä hänen opinkäyntinsä. Koulun päättäessään hän tuntee ensi kerran runollisen suonen itsessään: silloin syntyy hänen ensimmäinen kaunokirjallinen kyhäyksensä, saksankielinen pikku kertomus »Wiedergefunden» (Jälleen löydetty).
Koulusta päästyään hän viettää kolmisen vuotta vanhempain kodissa, valitaan sitten kunnankirjuriksi Kokenhuseniin, elää siellä ensimmäisen rakkauden ilot ja surut (sankaritar esiytyy myöhemmin Kristina-nimisenä draamassa »Ugunt») ja sairastuu keuhkotautiin. Kokenhusenissa nuori sairasteleva kunnankirjuri alkaa myöskin runoilla äidinkielellään ja erottuaan pikkuvirastaan rupeaa ahkerasti kirjoittelemaan saksankieliseen aikakauskirjaan »Zeitung für Stadt und Land».
V. 1891 Blauman julkaisee ensimmäisen näytelmänsä; se on huvinäytelmä nimeltä »Zagli» (Varkaat). Seuraavat näytelmät »Launats gars» (Paha henki) ja »Pazudusais dēls» (Tuhlaajapoika) perustivat hänen maineensa dramaatikkona ja tekivät hänen nimensä laajemmalta tunnetuksi. V. 1891 hänet kiinnitettiin latviankielisen aikakauskirjan »Dienas Lapa’n» toimitukseen; samaan aikaan ilmestyivät hänen arvokkaimmat novellinsa, tähän kokoelmaan suomennetut »Andriksons» (Andrikson), »Nāves ēnā» (Kuoleman varjossa).
V. 1901 Blauman siirtyy Pietariin ottaakseen osaa »Peterburgo Avīzes’in» (Pietarin lehden) ja kuukausjulkaisun »Vērotajs’in» (Vaarinottajan ) toimittamiseen. Viimemainitussa ilmestyi ensi painoksena myöskin hänen viimeinen draamansa »Indrani» (Indranit).