Veikeitä juttuja pienille lapsille

Kirj.
Suomentanut
Yrjö Kivimies
Porvoossa, Werner Söderström 'Osakeyhtiö, 1925.
Miten Valas sai nielunsa. Miten Kameeli sai kyttyränsä. Miten Sarvikuono sai nahkansa. Miten Leopardi sai täplänsä. Norsunlapsi. Renkutus Vanhasta Kenguru-Ukkelista. Vyötiäisen syntyminen. Miten ensimmäinen kirje kirjoitettiin. Miten aapinen tehtiin. Krapu, joka piti merta leikkinään. Kissa, joka kulki itsekseen. Perhonen, joka polkaisi.
Olipa kerran, oi Rakkaani, valtameressä Valas, ja se söi kaloja. Sille kelpasi kaikki. Se ei jäänyt kysymään, oliko kalan nimi monni vai tonni, silakka vai salakka, siika vai silli, made vai makrilli, merihevonen, merihärkä, merimiekka vai meritähti. Kaikki koko meren kalat se poika pisteli poskeensa. Loppujen lopuksi koko mereen jäi vain yksi kala, ja se oli pieni Ovela Kala; se ui hiukan takapuolella Valaan oikeata korvaa, jotta voisi pitää varansa, jos Valas sattuisi suuttumaan. Kun näin kaikki kalat oli syöty, nousi Valas pystyyn pyrstölleen ja sanoi:
»Minun on nälkä.»
Silloin pieni Ovela Kala sanoi pienellä ovelalla äänellään:
»Jalo ja ylhäinen Valaskala, oletko milloinkaan maistanut ihmistä?»
»En», vastasi Valas. »Miltä se maistuu?»
»Herkkua», kehui pieni Ovela Kala. »Ihanaa, mutta kovin muhkuraista.»
»Hankipa minulle muutama», käski Valas ja pieksi pyrstöään, niin että meri vaahtosi.