Tervanpolttajat

Ynnä muita kertomuksia Pohjan periltä
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1904.
Sensuurin hyväksymä. Porvoo, 22 p. Marrask. 1904.
Tervanpolttajat. Pakeneva onni. Kannan pahennus. Suolle taloksi. Tervajoella. Ruotipoika. Markkinaturkki.
Tervanpolttajat.
Lehtilahden Antti oli juuri saanut tervahautansa viimeiset puut ladotuiksi; hän istui nyt pirttinsä sivupenkillä vuoleskellen lapionvartta sillä aikaa kun emäntänsä Liisa kirnusi eteisen penkillä puolisvoita. Liisa oli koko viikon huoletellut että mistä se saadaan hautahamari sitten kun hauta sytytetään, vaan Antin mielestä oli tuo asia niin vähäpätöinen että ei monesti vastannut Liisalle mitään tämän aina uudistaessa kysymyksensä hautahamarista; arveli vain toisinaan että: Viisi minä veisaan hämäristä, kunhan saisi sytytysyöksi vain vähän työ-apua. Antti aikoi puolisten syötyä lähettää Liisan kysymään Lovaniemen Juusoa, jos se olisi kotosalla, että eikö sopisi tuota niinkun käydä vähän apuna hautaa sytytettäessä. Vaan se homma jäi kuitenkin nyt aivan kokonaan, kun pirttiin astui Kanalan Jussi, Antin lankomies, kantaen suurta eväsnyyttyä.
Kun Antti oli pistänyt kättä lankomiehelleen ja kysynyt kuulumiset, meni hän suoraa päätä sanomaan Liisalle, että lankomies, Kanalan Jussi, on tullut vieraaksi, joten nyt ei tarvitakaan enää käydä Lovaniemessä rukoilemassa avuksi Juusoa, joka ei kuitenkaan ole mikään mestari niihin asioihin.
— Niinpä kylläkin, sanoi Liisa, parasta on ettei tarvitse Juusoon turvautua. Eikös se Juuso ole semmoinen laiska vötkylä, ja kuitenkin pitäisi kaikki hoito olla nenällä haistain. Kyllä minä muistan viime syksynä kun se täällä oli navetan nosto-aikana, kun minä pirautin vähän jyviä kahven sekaan, niin vaikka muut eivät siitä tienneet mitään, elähän ollakaan, Lova-Juuson nenä on siitä kippurassa. Köyhä mies ja niin ranttu. No jo sit — — —
— Elähän, kuulehan vielä, sanoi Antti, Kanalan Jussilla oli iso nyytty mukana; siinä nyytyssä voipi olla eväitä ja hyväpä ollakin; Jussi ei ole milloinkaan käynyt niin jotta sillä ei olisi mukana metson takat, kapahauit, juustoleivät ja ryynikukot. Ajattelepas nyt, Liisa, kun saadaan mies omin ruokinsa työhön. Se tosiaan sattuikin oikein paraassa jamassa. Elähän nyt muuta, vaan laitahan puolista meille yhteen Jussin kanssa, niin minä jo ennakolta lähden puhumaan Jussille siitä tervaruukista.