Kainuun mailta: Kansantietoutta Kajaanin kulmilta

Kansantietoutta Kajaaninkulmilta
Kirj.
Helsingissä, Tietosanakirja-Osakeyhtiön Kirjapaino, 1922.
Tuolla se korpi kumottavi, Salo siintävi sininen. Sinne mieleni tekevi Aivoni ajattelevi.
Alkusanaksi. Asutustarinoita. Kulkuneuvoista. Rakennuksista. Yhteiskunnallisista ja oikeustavoista. Suurperheitä. Kun vanhat muistelevat muinaisia. Päiväkausi pirtissä. Mitä syötiin ja juotiin. Metsästyksestä. Karhunpyyntiä ja karhunpalvontaa. Karhumiehiä. Kalastuksesta. Karjanhoidosta. Niityistä. Halmeen viljelyksestä. Peltoviljelyksestä. Tervanpoltosta. Kotiteollisuutta. Juhla- ja merkkipäiviä. Häätapoja. Lapsesta aikuiseksi. Leikkejä ja kisoja. Tautia ja tuskaa. Tietäjiä ja taikuutta. Haltioita ja väkeä. Luonnontietoa ja eläinoppia. Kuolema ja peijaiset.
Kajaanin ja Oulujärven takaiset Kainuun korpiseudut, jotka maanselän vedenjakaja erottaa Valkeaan mereen kallistuvasta Vienan-Karjalasta, ovat meidän suurimpia sydänmaitamme. Täällä vielä äärettömät metsät ja selkoset ulottuvat silmän siintämättömiin ja yhtyvät kaukaiseen taivaanrantaan, ja vain pienoisina päivinä ovat ihmiseläjäin raatamisen tulokset tässä metsien meressä.
Jylhä ja suurenmoinen on Kainuun erämaan luonto. Sadat toinen toistaan korkeammat komeat metsäiset vaarat täällä kohoavat, semmoiset kuin Hiisivaara ja Saukkovaara, Leipi- ja Lampovaarat, Kivesvaara, Myhkyri ja Teiriharju, puhumattakaan valtavasta Naapurivaarasta ja mahtavasta Paljakasta, joka laajana maanselkänä ulottuu monin peninkulmin Ristijärven Uvalta Holstinjärven ohitse Hyrynsalmen Kytömäen kylille ja siitäkin sivuitse, sekä kuulusta Vuokatista, josta alkaa tunturien juonto ja kulkee Lapinmaahan asti . Muutamille vaaroille sanotaan sydänyön auringonkin näkyvän, niinkuin Kovallevaaralle Kiannan perukoilla. Kiannan rajaseutu onkin niin taivahista maata, että siellä eletään peninkulmaa korkeammalla Oulun merimaita.
Vaarojen välissä levittäytyvät suuret, aukeat suot ja rääsyiset rämeet, taikka aukeavat siellä siintävät selät ja pilkottavat monilukuiset metsäjärvet ja sadat lampareet. Näistä kaukaisista ylimaan soista, järvistä ja hetteistä vetää mahtava Oulujoki vetensä. Pienoinen Sarvijärvikin, joka on synkässä sydänmaassa, kymmenkunta peninkulmaa Kiannan kirkolta pohjoiseen, Sarvikiven vierellä, Kiannan, Kuusamon ja Vienan rajakulmauksessa, vierittää vesipisaransa Merikosken kautta Pohjanlahden helmoihin. Kainuun soista saa myöskin Kiiminginjoki alkunsa sekä osaksi iso Iijoki kokoo voimansa. Epälukuisten järvien kautta vierivät sydänmaiden vedet ja monissa sadoissa koskissa ne valkoisina vaahtopäinä pauhaavat.