Muistojen komeroista

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Santeri Alkio.
WSOY, Porvoo, 1915.
I. Syksyn tullen II. »Kyllähän valtesmanni mun tuntoo» III. »Sepä hauskaa… Kah!» IV. Reipas emäntä V. Hollijuttu VI. Herastuomarin kertomus VII. Manu-papista VIII. Tapaninpäivä Mäkelässä 1870-luvulla IX. Rasmus Reilu X. Työnorjat XI. Kerran yökulussa XII. Kesäinen matkamuistelma XIII. Rikoslapsi XIV. Tammisen ensimmäinen korvo XV. Valssi
Vielä eilen oli ollut kuiva sää. Aurinko oli heloitellut korkealla. Taivaan sini oli ollut kirkas; vain muuan pilvijoukkue oli purjehtinut sen tyyntä ulappaa ja jo pariksi tunniksi peittänyt auringon kultaisen terän.
Silloin tuntui ilman värissä, tuulessa, jopa maassakin syys. Se painoi pimentonsa jo ihmisotsallekin.
Ihmiset pälyivät ympärilleen. Ja katso! Kellastuneita lehtiä puissa joukoittain. Tuossa tuulenpuuska jo kiidättelee kirpoutuneita lehtiä pitkin maata ja kerää niitä kinoksiin ojanreunamille nokkospensaisiin ja pitkään, vanhaan heinään. Ruohikoilla ja puutarhoissa lakastuneita kukkasruumiita. Pelloilla, missä äsken vielä teräinen vilja aaltoili elämäntuntoisena, seisovat nyt kuhilaat, väkäisinä merkkipylväinä kesän ja syksyn rajamailla.
Niiden ohitse ei kesä koskaan elävänä käy.
Toisilla pelloilla jo karja sänkeä polkee, sillä elo on riihessä. Ja vielä toisilla pelloilla viheriä rukiinoras hymyten viittaa uuteen elämään, tuolla talven takana…
Illan tullen alkaa sataa tihuttaa. Samalla tuuli yltyy. On lauantai. Ja kun illalla mennään saunaan, on pimeä ja sataa rankasti.
Syksy on tullut.