Tienhaarassa

Kokoelma havaintoja ja kuvauksia
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström, 1900.
Herra Penttinen. Neronleimaus. Lusiferin muistikirjasta. Jos. Jumalan mieliharmi. Kadonnut lammas. Koettelemus. Karjalanniemen Iisakki. Kala-Kaija. Hermannintuvan Katri. Oma koira ja naapurin koira. Maaseutua ihailemassa. Karuja maita. Uusi välikirja. Yhteisen vaaran hetkellä. Aasi ja hevonen. Jesus ja sunnuntaimetsästäjä. Ylistysvirsi valon vastustajain kunniaksi.
Herra Penttinen.
Hyviä miehiä ei ole koskaan liian tiheässä; rikkaita miehiä on paljon tiheämmässä.
Kukaan ei ole sanonut, ettei suurituloisten miesten joukossa olisi hyviä miehiä, mutta rikkaita miehiä on heidänkin joukossaan paljon useampia.
Hyvät miehet ovat rehellisiä.
Toisia ihmisiä kohtaan saattaa moni ihminen olla rehellinen. Useimmat ovat epärehellisiä itseänsä kohtaan. Se on raskainta laatua synti, suurin rikos luonnon järjestystä vastaan, koskapa itsepetosta seuraa rangaistuksena kintereillä: onnettomuudet, tuskat, epätoivo ja kuoleman kauhu. —
Herra Niilo Penttinen oli rikasmies. Hänen ympäristössään oli paljon ihmisiä, jotka olivat köyhiä rottia häneen verraten. Niilo Penttinen oli osannut järjestää niin, että heistä jokainen osaltaan hyödytti häntä, vaikka olivatkin köyhiä ja vähävaraisia. Niin tavoin kertyi hänelle suuret tulot, useimpain ympäristöläisten tulojen pysyessä pieninä ja niukkoina.
Niilo Penttisen kotona oli mukavaa ja lämmintä. Siellä oli osittain ja suhteellisesti myöskin komeata ja ylöllistä. Niin oli myöskin pappiloissa, nimismiehellä, tuomarilla, tohtorilla, sahan patruunalla, kauppiailla ja osalta talollisillakin. Köyhillä mökkiläisillä, päiväläisillä, torppareilla ei ollut niin lämmintä ja mukavaa, sillä heidän tulonsa eivät koskaan riittäneet omiin mukavuuksiin, — siinä oli kylliksi kun elivät.
Niilo Penttinen oli hyvässä maineessa. Hän oli kristillismielinen, kansallismielinen, teki usein lahjoituksia, toisinaan synnyttämättä mitään meluakaan. Ja kun niillä tienoin joku sattui tekemään julkisesti sellaista syntiä jota ei vielä ollut totuttu katsomaan läpi sormien ja jonka välttäminen oli niin helppo että vaan harvat kompastuivat ja lankesivat siihen, — silloin oli Niilo Penttinen ensimmäisenä miehenä moittimassa ja piti syntiselle nuhdesaarnan.