Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia

Produced by Tapio Riikonen
Historiallisia kertomuksia
Kirjoittaneet
SANTERI IVALO ja KYÖSTI WILKUNA
Porvoossa, Werner Söderström Oy, 1921.
Neljäkymmentä vuotta soturinelämää Vastoinkäymisten sankari Sotapappi Korpimajuri Meri- ja metsäsissi Herää hetkeksikin, tuuli! Sotilas vakaa ja nuhteeton Isonvihan nuijamiehet Suurin suomalainen seikkailija Uskollinen kutsumukselleen Kansan valitsemia sotapäälliköitä Revontulten loimutessa Suomalainen äiti Uumajan sankari Vaari Savolaisten suosikki Aseveljet Suomalainen sotamies Selkäpuolen vartija Kaksi jehua
Nevajoen suulla, siellä missä tämä valtava vesiväylä suuria kiemuroita tehtyään moniksi suuhaaroiksi jakautuen purkautuu Suomenlahteen, seisoi Kivekästen vanha talo. Noiden suuhaarojen välissä on joukko suurempia ja pienempiä saaria, mutta kaikista vähäpätöisimmälle niistä oli Kivekästen kantaisä pirttinsä rakentanut. Saarta oli jo vanhastaan, ties mistä syystä, sanottu Jänissaareksi. Se oli mereltä katsoen suurempien saarten suojassa ja niin lähellä Nevan Suomen puoleista rantaa, että voimakas mies kykeni miltei kuivin jaloin loikkaamaan manterelta saarelle. Ja niin pieni se oli, että asuinrakennus tarpeellisimpine ulkohuoneineen täytti sen miltei kokonaan. Ja kun merituuli sai Nevan vedet kohoamaan, saaren kamara katosi vedenpinnan alle ja rakennukset näyttivät uiskentelevan virrassa.
Mistä syystä Kivekkäät olivat juuri tällaisen paikan talolleen valinneet, oli kaikille arvoitus. Olivathan suuremmat ja korkeammat saaretkin siinä lähellä asumattomia. Mutta Kivekkäät eivät tällaisiin ihmettelyihin mitään selitystä antaneet. Jänissaari oli heidän kehtonsa ja kotisaarensa, siksi se oli heille rakas ja sillä hyvä.
Jo muinaisista ajoista he olivat kalastajina ja kaupan miehinä saarella majaa pitäneet. Tuntematonta oli, milloin ensimmäinen Kivekäs oli ruuhensa tuon pikku saaren rantaan ensi kerran laskenut. Aikoja sitten sen on täytynyt tapahtua. Monta kertaa olivat Länsi ja Itä sen jälkeen näillä main yhteen törmänneet ja monta kertaa olivat sodan laineet Jänissaarenkin sileäksi pyyhkäisseet. Mutta aina uudelleen oli joku eloon jääneistä Kivekkäistä saarelle ilmestynyt ja pystyttänyt tupansa entisen raunioille.