Kuningas Suomessa: Historiallinen romaani

Historiallinen romaani
Kirj.
Helsingissä,
Werner Söderström Oy,
1919.
Korkeana kävi kare Taivassalon länsirannan loivia kallioita vastaan.
Aallokossa lastuna vaappuva pieni kalavenhe ponnisteli verkkaan ja
työläästi salmen suusta saarten suojaamaan kyläsatamaan. Yön kohissut
lounaistuuli oli tosin nyt aamuksi asettunut, mutta sen jälkeinen
maininki teki vielä tenää yksinäiselle kalamiehelle, joka palasi
pyydyksiään kokemasta ja korjaamasta.
Mutta kesken tiukkaa kiskomistaan pysähdytti nuori soutaja,
niemen sivuutettuaan, äkkiä aironsa ja jäi tuokioksi tuijottamaan
sateensumuiselle kyläselälle. Mitä hiton laivoja nuo ovat? Niitähän
laskee siihen mereltä päin toinen toisensa perästä, uljaita,
korkeakeulaisia aluksia, joista märkiä, tummanharmaita purjeita juuri
riisutaan ja joiden ankkurit vinkuvat, kun niitä lasketaan suojaiseen
satamaan. Ruotsin laivojako ovat, sotalaivoja? Kas tuossa muita
korkeampi ja komeampi kenokeula, jonka ympärille toiset ikäänkuin
ryhmittyvät. Laivamiehet liikkuvat siellä kannella haarat levällään
ja kankean näköisinä, vetäen turpuneita köysiä ja hoilaten toisilleen
laulavaan nuottiin.
— Mitä lemmon laivoja? Niistä on heti selko otettava!
Nuori kalamies soutaa kiireellä rantaan ja rientää siellä niiden
kyläläisten parveen, jotka jo ovat ehtineet mataloista mökeistään ulos
törmälle katsomaan tätä outoa, odottamatonta vierailua. He seisovat
siinä ääneti arkisissa ryysyissään, juroina ja kömpelöinä, ja vain
harvakseen käy kuiske miehestä mieheen ja akasta akkaan:
— Kuulitko, kuninkaan sanotaan saapuneen sotajoukkoineen noissa
laivoissa?
— Niin kerrotaan. Ja korkeita herroja siellä on paljon.
Ensimmäinen venhe lähimmästä laivasta on kalastajan perille ehtiessä
jo soutanut maihin ja sen mukana on tuo ensi viesti päässyt leviämään.
Siinä seisookin rantakalliolla, vähän syrjempänä väkijoukosta,
pari, kolme väljiin vaippoihin ja sulkahattuihin puettua miestä,
katsellen hiukan alakuloisina märkää, lakeaa, epäystävällisen
näköistä rantamaisemaa, jossa hiekkasärkän takana ikäänkuin lymyilee
matala kalakylä — sinnekö heidän nyt olisi kuninkaansa opastettava!
Matkamiesten luo tullut äskeinen nuori mies kuulee heidän verkalleen
keskustelevan: