Onnen aalloissa: Historiallisia kertomuksia

Produced by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
Historiallisia kertomuksia
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1904.
Onnen aalloissa. Kaksi kuvaa kuluneilta ajoilta Teini Krister-herran verkalasti Suomalainen seikkailija Kuoleva vanki Vanha kersantti Työn lomassa Erään tiedemiehen kohtalo Eräs markkinamatka
Onnen aalloissa
Hämeentullin portin luona Turussa istui kirkkaana kesäaamuna nuori tyttö ojan partaalla lähellä tietä, kudelma kädessään. Hän oli siitä läheisestä talosta kaupungin laidasta ja hän vartioitsi siinä pieniä siskojaan, jotka pellon pientareella leikkivät. Lauhkea tuuli kävi maista päin, pehmoisesti se notkautteli pellolla heilimöivää viljaa ja puhalsi ohimennen ominlupinsa alas tytön hartioille sen ohkasen huivin, joka oli peittänyt hänen kellertävän tukkansa ja varjostanut päivältä hänen vaaleita kasvojaan. Se paljasti herttaiset, lapsekkaan tuoreet tytönkasvot, iloiset, veitikkamaiset silmät ja solakan, valkoisen kaulan, jonka kevyt kesäpuku jätti peittämättä. Tyttö naurahti tuulen leikille, hänen poskensa painautuivat pehmoisille kuopille ja hän laski kudelman kädestään, korjatakseen taas liinan päähänsä. Sitä tehdessään kohotti hän päänsä ja kohensi kiharan otsaltaan, — vaan silloin hän jäikin hetkeksi niinikään liikahtamatta istumaan, huivi ojennetussa kädessään. Sillä hän oli samassa nähnyt maantieltä, kaupungista päin, tulevan jotakin kiiltävää ja komeaa, joka hänen katseensa oli vallannut.
Sieltä ajoi Turun linnasta päin muhkea ratsastusseurue. Vaskiset päitsikoristeet ja kultaset kannukset välähtelivät päiväpaisteessa ja ratsastajain väljät, värikkäät viitat ja hattujen kepeät töyhdöt hulmusivat tuulessa. Ratsujoukko läheni porttia, tyttö tunsi jo tulokkaat: se oli herttua seurueineen, linnan aatelisherrat olivat metsästysretkelle lähdössä, — palvelijat tulivat taaempana kantaen torvia ja pyssyjä ja taluttaen vitjoista virmoja ajokoiria. Joukon keskessä ratsasti nuori Juhana herttua itse punaisessa samettipuvussa ja kullankarvaisissa damastisaappaissa, ratsasti siinä laskien leikkiä seurueensa kanssa ja vallattomasti hypitellen sirojalkaista orhittaan. Hän oli vielä hento kuin poikanen, vaalea parranpohja varjosti tuskin näkyvästi hänen nuorekkaita huuliaan; mutta pitkä hän oli ja varreltaan solakka ja notkea. Hän oli nyt äsken 19-vuotiaana, isänsä Kustaa Vaasan palattua Turusta Ruotsiin, jäänyt yksin vasta saamaansa Suomen herttuakuntaa ja Turun linnaa hallitsemaan, ja hänen reippaasta ilomielisyydestään näkyi, että hän aivan avomielisesti nautti vereksestä herttuankilvestään ja uudesta käskijävallastaan.