Pietari Särkilahti: Historiallinen romaani

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallinen romaani
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1913.
I. Ristinkannossa II. Laukossa. III. Koroisten raunioilla. IV. Hautasaaressa. V. Ensimmäinen saarna. VI. Harmajapintainen mies. VII. Erik Fleming palaa. VIII. Vaali tuomiokapitulissa. IX. Kesäisessä levossa. X. Rengon juhlat. XI. Saarna ja vastasaarna. XII. Syytettynä. XIII. Pyhän Olavin luostarissa. XIV. Vihkipiispa. XV. Vanha särkyy, uutta luodaan. XVI. Kirje Martti-tohtorille. XVII. Kurki-piispan haamu. XVIII. Ero luostarista. XIX. Kolmoishäät. XX. Kuka piispaksi? XXI. Apujoukko. XXII. Jäähyväiset.
Rantakylän pihoilla helähtivät rautakellot, kun siellä pimeistä navetoista vasta laskettu karja teutaroi, karaten rajuna kodan ja veräjän väliä. Ensi kerran olivat elukat tänä kevätaamuna päässeet talvisista kytkyistään ja kömpelösti hypellen nauttivat ne nyt vapaudesta ja valosta.
Mutta talonväet, jotka veräjältä katselivat tuota tolkutonta laukkaa, eivät vielä laskeneet lehmiään metsään. He odottivat ensiksi sitä saattuetta, joka verkalleen laskeusi laitimmaisen rantatalon kujosia kohden mäntymäeltä, minkä takaa kuului kirkonkellon yksitoikkoinen kumahdus.
Sieltä läheni näet ristinkantoväki. Se seisahtui kujansuuhun siunaamaan vielä ruskeanpuhuvia ruislaihoja ja vasta tehtyjä toukosarkoja, ja rantaan asti kaikui sieltä pyylevän pitäjänpapin oluensamea ääni, kun hän, pientareella avopäin seisten, luki latinaista rukousta ja sulki keväisen kasvun pyhimysten suojelukseen. Vasta siinä virren viritettyään laskeutui laulava saattue taloon päin. Edessä pitäjän lukkari pitkässä kirkkoviitassaan, kantaen korkeaa riukua, jonka päässä notkui ristiinnaulitun kuva, ja lukkarin rinnalla suntio, joka toisella kädellään heilutti savustusastiaa ja toisella varoi vihkivesimaljaa läikkymästä. Heitä seurasivat papit puettuina laahustaviin, valkoisiin, väljähihaisiin messupaitoihin, joita polviin asti peittivät kirjavat kasukat. Kirkkoherran ja kappalaisen jälessä käveli vielä kolme nuorta hengenmiestä, jotka säestivät virkapappien virttä ja siten ylensivät juhlamenojen vaikutusta. Lopuksi liittyi tähän hengelliseen kulkueeseen kylän sarkapukuista väkeä, miehiä ja naisia ja avojalkalapsia, jotka seurasivat toukojen siunaamista talosta taloon, samalla kuokkiakseen ristiruokia.