Saaristosta: Kuvia suomalaisten saaristolaisten elämästä

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kuvia suomalaisten saaristolaisten elämästä
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1903.
I. Sinnepäinhän on minunkin matka. II. Satu särmäisestä rantakalliosta. III. Rauhoitusalueet. IV. Kiuskerissa talvella. V. Jäykistyneet sormet. VI. Hailiapaja sunnuntaina. VII. Hylkeenpojan leikki. VIII. Kaislikon rinnassa. IX. Eräs joulukuun retki. X. Käynti Hanhikivellä. XI. Pantsu. XII. Kalat nuotassa.
— Siis todellakin aiot lähteä hiihtämään merelle, Antti?
— Eihän sinne majakkaan muuten nyt pääse.
— Mutta tuuli kiihtyy, luuletko jäitten pysyvän paikoillaan?
— En tiedä, mutta eihän tässä epäileminenkään auta…
Tämä keskustelu tapahtui eräänä talviaamuna muutaman Suomenlahden ulkosaaristolaiskylään kuuluvan talon pihalla. Nuori mies korjaili siinä, jo matkapuvussa ja laukku olalla, suksiensa näystimiä juuri hiihtämään lähtiessään. Vanha kalastaja häntä varoitteli lähtemästä; muu talonväki seisoi viluissaan siinä ympärillä. Kaikkien katseet tähtäsivät lumenpeittoiselle selälle: sikermä pieniä, matalapuisia saaria rajoitti siellä näköalan, mutta muutamain lomitse kumotti kumminkin jo rajaton, aava, valkoinen meri. Se oli Suomenlahden ulappa, ja sinne aikoi nyt nuori mies yksin hiihtämään. Hän asetti jo sukset hangelle, otti seinän vierustalta sauvansa, joista toisena oli tukeva tuura, mutta jäi vielä hetkeksi sauvainsa varaan seisomaan. Vakava ilme oli hänen terävässä katseessaan, kun hän tuokioksi pyörähti tuuleen päin, joka heilutti pihalla seisovain naisten hameitten liepeitä ja leyhytti vanhan kalastajan partaa.
Kalastaja seurasi lähtevän liikettä silmillään ja varoitti vieläkin:
— Tällä tuulella on voimaa siellä ulkona selällä. Pauketta sieltä jo on kuulunut, jää on äännellyt sillä äänellä, joka sillä on, kun se rupeaa elämään.