Suomalaisia sankareita I: Historiallisia kertomuksia

Historiallisia kertomuksia
Kirjoittaneet
SANTERI IVALO ja KYÖSTI WILKUNA
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1917.
Alkulause.
Santeri Ivalo :
Omapäinen mies. Erämaanlinnan puolustaja. Suomalainen merisankari. Vesaisen kuolema. Arkimies sankarina. Huomispäivän kuninkaan apumies. Taistelevain valtakuntain raossa. Hakkapeliittain päällikkö. Pohjolan Leonidas. Loistossa ja kurjuudessa. Juhlataistelu. Käkisalmen puolustus vuonna 1656.
Kyösti Wilkuna :
Ensimäinen suomalainen aatelismies. Sotaisa kirkkoruhtinas. Ovela kuin kettu. Loistavien voittojen sankari. Rautamarski. Petetty kansanjohtaja. Iloinen kuoleman porteillakin. Talonpoikainen ratsumestari. Jalo veljespari. Nuori lippujunkkari. Mustan rykmentin sankarit.
Nykyään, jolloin koko sivistysmaailma elää Mars-jumalan merkeissä, on
syytä palauttaa muistoomme niitä omia urhojamme, jotka kuluneina
aikoina ovat vertaan vuodattaneet synnyinmaansa puolesta, piirtäen
miekankärjellä nimensä sen historian lehdille. Tasapuolisesti historian
kulkua tarkastaessamme on meidän myöntäminen, että sodilla ja
miekkamiehilläkin, erittäinkin silloin, kun kalpaan on tartuttu
isänmaan puolustamiseksi, on kansojen ja valtioiden kehityksessä
enemmän kuin yksistään kielteinen merkitys, kuten nykyaikana ollaan
taipuvaiset väittämään. Joka tapauksessa ovat sodatkin — katsoaksemme
asiaa yksinomaan persoonallisuuden kannalta — kansojen keskuudessa
nostaneet näkyville merkitseviä persoonallisuuksia, joihin meillä on
syy tutustua jo yksin kasvattavassakin mielessä. Sillä ovathan
tällaiset ahdingon ja tuskan ajat kansain elämässä tilanteita, jotka,
jos kohta ne paljon pahaakin saavat aikaan, jännittävät äärimmilleen
kansojen ja varsinkin johtoasemaan joutuneiden yksilöiden kykyjä sekä
siten, niin sanoaksemme, korkeapaineen alla, lyhyessä ajassa
kypsyttävät itsesäilytyksen kannalta lujia ja keinokkaita
henkilöllisyyksiä sekä rohkeita ja päättäviä luonteita.
Niin köyhäksi kuin maatamme ja historiaamme tavallisesti sanotaankin,
niin ainakaan se ei sitä ole sodan telmeistä. Niitä on maamme ja kahden
vieraan rodun väliin puristunut pieni kansamme saanut kestää enemmän
kuin moni isompikin kansa. Ja kun esi-isämme ovat useimmista sodistaan
saaneet suoriutua omin voimin, vieläpä oloissa, jolloin maan raavain
miehistö on ollut vierailla sotatanterilla, niin ovat kansamme
muinaiset taistelut olleet juuri erikoisesti omiaan luomaan
monikeinoisia ja sitkeitä sotaurhoja. Tällaisissa olosuhteissa on
meillä eri aikoina kehittynyt sangen huomattavia talonpoikaisia
kansanjohtajia, kuten Wesaiset, Räsäset, Roivaat, Luukkoset ja Tiaiset.
Mutta eipä sotahistoriastamme puutu laajempaakin mainetta saavuttaneita
sekä suurempia loistotekoja suorittaneita sotasankareita, kuten esim.
useat Horn-suvun jäsenet sekä moniaat Kolmikymmenvuotisen sodan urhot.